tiistai 3. toukokuuta 2011

Roomalaisten jaljillä

Keltainen nuoli tai simpukka ohjaa kulkua
Huhtikuu on kääntynyt toukokuuksi ja on jo kolmas päivä. Päivät menevät nopeasti. Vaeltava kansa on kuin murmeleita. Aamulla kömmitään ylös, pakataan reppu, nakataan jotain suuhun, jos siltä tuntuu ja sitten lampun valosssa caminon merkkejä seuraamaan. Yksi toisensa jälkeen lähtee matkaan.

Aamu sarastaa, linnut laulavat, kukot kiekuvat ja matka taittuu. Tänään seurasin punaista, edellä noin puolen kilometrin päässä keikkuvaa reppua. Sitten ensimmäisessä tai toisessa kylässä aamukahvi piristykseksi, kartan katsomista ja reitin varmistamista. Sinnikästä, sitkeää kävelyä tunti toisensa jälkeen. 

28.4.2011 San Juan de Ortegaan,
ohitin juuri Espanjan sisällissodassa teloitettujen muistomerkin

Iltapäivällä päätepaikassa alberguen katsonta (ei niita tarvitse etsiä), majoittuminen, suihku, nyrkkipyykin pesu, eväiden syönti, lepoa muutama tunti, kylällä ja kaupassa käyntiä, iltapalan syönti, seuraavan päivän suunnittelu, iltatoimet, repun pakkaaminen valmiiksi ja nukkumaan. Kaikki ovat nukkumassa viimeistään yhdeksältä. Sama toistuu seuraavana aamuna ja seuraavana, kuin murmeleiden maassa.

10 päivä: Tosantos - St Juan de Ortega - Ages 22,7 km
11 päivä: Ages -  Burgos 22 km
12 päivä: Burgos - Hornillos del Camino -Hontanas 31 km
13 päivä: Hontanas - Castrojeriz - Boadilla de Camino 28,6 km
14 päivä: Boadilla de Camino - Fromista - Carrion de los Condes 24,6 km
15 päivä: Carrion de los Condes - Terratildos de Templarios 26,8 km yhteensä 398 km, jäljellä 380 km.   
3.5.2011 7:58 Aamuaurinko antaa pitkän varjon
Olen kutakuinkin matkan puolessa välissä, tänään oli 15. kävelypäivä, matkaa tuli 27 kilometrriä. Taival oli tylsä, tasaista suoraa kilometri toisensa jälkeen, punainen reppu keikkui jossain edellä, siinä kiintopiste. Tie on vanhaa roomalaista tienpaikkaa. Nykyinen tieseura on kuitenkin hyvin lanannut ja kunnostanut tien, ei kuopan kuoppaa, hyvät hiekat ja ojat. Monenlaista kylää ja kaupunkia olen ohittanut, jotkut ovat jääneet mieleen ja jotkut unohtuneet samantien.

St Juan de Ortega, syntyi 1080, oli samannimisen kylän perustaja. Hänestä tuli pyhiinvaeltajien suojelija, hyvänetekijä ja St Dominicin kumppani ja oppilas sen jälkeen kun hän oli itse tehnyt pyhiinvaelluksen Jerusalemiin.  Ohitin kylän 10. kävelypäivä. Kävin kylän kirkossa, johon hänet on haudattu. Kirkossa tapahtuu kaksi kertaa vuodessa päiväntasausten aikana valon ihme. Vaalea, kaunis, iso kirkko. Vieressä on luostari. Jatkoi matkaa vielä 3,6 km seuraavaan kylään Agesiin, jossa yövyin. 
29.4.2011 8:13 Burgos häämöttää

11. päivä ensimmäinen kylä oli Atapuerca, joka on julistettu v. 2000 Unescon maailman perintökohteeksi sieltä löydettyjen esihistoriallisten ihmisten jäänteiden vuoksi. Kylässä on myös kuningasten kivi muistona 1054 taistelusta.

Alkoi kivinen nousu. Ylhäällä oli lampaita iso lauma. Oikealle jäi kaivos (louhos). Korealainen tyttö istui tupakilla katsellen Burgosiin ja valiteli jalkojaan. Kaupunkiin oli pitkä tulo. Kiersin lentokentän vasemmalta, etelän puolelta. Tuntui, ettei matka lopu olenkaan. 
Burgos 29.4.2011

Burgos oli iso (170 000 asukasta) ja vanha kaupunki (887) ja sen goottilainen kadedraali upea, tornit korkeita ja vinkkeleitä joka suuntaan. Katedraali ei toimi kirkkona, vaan on museona, pääsymaksu vaeltajan passilla oli 2,5 euroa. Moni aloittaa vaeltamisen Burgosista. Kunnallinen albergue oli aivan katedraalin lähellä, kunnostettu ja vastaanotto ystävällinen. Maksu yöstä oli 5 euroa.

Eipä pienen kylänkään kirkot pieniä ole, kivikirkko jokaisessa. On siinä kirkolla aikanaan ollut mahtia rakentaa. Näyttää vain siltä, että kovasti kunnostusta kaipaisivat ja lie myös käyttoä ja kävijoitä. Kellot kyllä paukkaa puolen tunnin välein.

Lauantaina 20.4.2011 kävelin 31 km ja se tuntui jo pitkälta taipaleelta. Matka kävi Burgosista  Hornilloksen kautta Honttanasiin (laaksokylään). Mesetaa. Vaeltajat vaihtavat kulumisia. Laaksokylään tuloa aloin odottaa liian aikaisin. Onko se tuon mäen takana? Ei. No, tuon takana se jo on? Eikä mitä. Nyt polku jo kääntyy kylään. Eikä käänny, vaan jatkuu eteenpäin. Mitään kylää ei näy. Ja sitten yhtäkkiä tie putoaa kylään ja oikealla isoja tuulivoimaloita. 
Tuolla odottaa 1050 metrin matkalla 12 asteen nousu
ja toisella puolella 18 asteen alastulo
Sunnuntaina kävelin luostarin raunioiden ohi (San Anton 1146-1791) tai oikeastaan läpi, sillä maantie on nyt sijoittunut siten, että se kulkee luostarin  kaarien alta. Näin maailma muuttuu, vanha väistyy uuden tieltä.

Erään kylän läpi kulkiessa oikein sain kellonsoiton konsertin, joka kesti ainakin puolituntia messun päättymisen kunniaksi. Se oli Caztrojeriz, jonka itse Cesarin sanotaan perustaneen. Hauska kylä, sen läpi käveleminen kesti 20 minuuttia.Pätkä roomalaista tieta oli vielä vaellettavanan ennen sitä 1050 metrin pituista 12 % nousua Alto Mostelaresille (900 m). Matkaa Ronchesvallesista on tehty noin 300 km. Puente Iteron yli sateessa.  Joen vieressä on vaatimaton majatalo, jonka vapaaehtoiset tarjoavat juomista. Eteenpäin. Joen jälkeen siirrytään Burgosin maakunnasta Panenciaan. En viitsi kaivaa kännykkää esiin kuvanottoa varten, sataa reilusti. Boadilla del Camionossa majoitun yksityiseen En El Camino refugioon. Piha-alue on upea, oleskelutilassa on kaksi takkaa, joka isäntä sytyttää illalla. Tummat pilvet nousee ja ukkostaa.

Aamulla matka jatkuu kanvan vartta pitkin, kanva on rakennettu 1800 -luvulla rahdin kuljetusta ja kasteua varten. Joku tyttö tulee vastaan ja meinaan sanoa hänelle, että menee väärään suuntaan, mutta ajattelen, että hän on tulossa jo takaisin. Fromistasta yritän löytää kahvilaa, mutta paikat ovat vielä kiinni. Automaatista yritän ottaa limsaa, mutta saan vain vettä. Pitkää taivalta varten eväät ovat heikot, mutta onneksi neljän kilometrin päässä on jo kahvila auki. Sitten alkoi pitkä, aava taival maantien reunassa. Kaivoin sansan esiin ja kuuntelin Vaeltajan kertomuksia.
2.5.2011 18:31
Monastery of Santa Claran majatalo Carriosissa
Carrios oli keskiajalla merkittävä pyhiinvaeltajien tukikeskus: sairaaloita ja kirkkoja. Viime yön olin Carriosissa luostarin majatalossa. Huoneita oli useita, meitä oli samassa huoneesssa neljä: kaksi saksalaista, yksi suomalainen ja yksi slovenialainen, kaksi miestä ja kaksi  naista. Siinähän sitä oppii kärsivällisyyttä ja toisen kunnioittamista, kun vieras väki riisuu, pukee ja nukkuu pienessa huoneessa. Tällä matkalla tarvitaan luonnetta, toisen kunnioittamista ja hyväksymistä, vaikka kuinka toisen nyssäköiden kaivaminen ja rapistelu ärsyttäisi. Rämön Johanneksella oli tapana purkaa ja pakata kamppensa useaan otteeseen, nyt sen ymmärrän kuinka tarkeää on tietää, missä tarvarat on. Kun sadekuuro yllättää kannattaa tietää mistä taskusta rinkan suojuksen ja ponchon kaivaa tai muuten on jo märkä.

Syön eväitä pihalla. Saksalainen kysyy haluanko viiniä, hän on ostanut koko pullon. En ehdi vastata, kun hän jo vastaa itse: "tietysti, jos järjestän" ja juoksee hakemaan keittiöstä minulle mukin.

Huomenna uudet maisemat. Hyvää yötä.

"Täälla Pohjantähden alla
taivas täyttyy purppuralla,
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen minä lähden,
ja vain Pohjantähden nähden
itken vuokses kyyneleen."
Turkka Mali


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti