Mansilla de las Mulaksesta Leoniin (130 000 asukasta) on matkaa 18,6 km. Viliarenten kylän kohdalla ylitetään Porma-joki. Silta on pitkä, kapea ja kaareva. Autot melkein hipovat rinkkaa. Tasaista kulkua, korkein kohta matkalla on Alto del Portillo, joka on 900 metriä merenpintaan korkeammalla. Pieniä kyliä matkan varrella. Sehän täällä on erikoista, että asutus on kylissä parin kilometrin välien ja välillä ei ole mitään. Aikoinaan asutus on hakenut turvaa toisistaan. Sotien ja sotajoukkojen kulkiessa alueilla on asukkailla ollut turva kylän rajojen sisäpuolella. Suomessa asuttu maisema näyttaa aivan toiselta kun jokainen on rakentanut mökkinsa minne halunnut ja myös kylien välit on asuttuja.
Majapaikan aukeamista odotellessa: esp, Tina ja Akito |
Leoniin saavuin 11 maissa. Majapaikkana oli dominikaanisen luostarin majatalo, jonka aukeamista sai odotella puolituntia, tuli siihen jo toisiakin odottelijoita. Naiset laitettiin eri makuusaliin ja miehet eri saliin. Naisia salissa oli 28 ja kun siina oli kaikkien kamppeet niin kylla ilma alkoi jo loppua. Täällä ei ole tapana tuuletella, ikkunat pidetaan tiiviisti kiinni. Onneksi olin alapetillä. Yläpetillä olin tanskalainen Tina, jonka kanssa päivalevon jälkeen lähimme tutustumaan kaupunkiin ennen espanjalaisten siestaa.
Leon on iso ja vanha ja hieno kaupunki. Sanovat roomalaisten perustaneen kaupungin joskus vuonna 69. Sitten sitä ovat hallinneet maurit ja 914 siitä tuli kuningaskunnan pääkaupunki. 988 puurakennukset tuhoutuivat tulipalossa.
![]() |
Leonin katedraali |
Katedraali oli ehtinyt mennä "päivälevolle" (siestan ajaksi ovet oli suljettu), joten kävimme ensin San Isidoron basilikasssa (1200 luvulta), alttarilla kullatussa arkussa oli reliikkejä. Lisäksi olisi ollut mahdollista käydä 1100 luvulta olevassa museorakennuksessa, mutta se oli nyt kiinni. Siksi otimme suunnan SanMarcokselle, jota turistikojussa ollut tyttö oli aamulla suositellut. San Marcoc on entinen luostari 1200 luvulta (Santiagon ritarien päämaja 1600 luvulla). Huikea ulkoseina ja sisäänkäynti. Nyt luxorious hotelli. Menimme kuitenkin sisään ja kävimme sisäpihalla. Pyysin respasta leiman crednciaaliini, Tina oli jättänyt omansa majapaikkaan, joten jäi ilman leimaa.
Palasimme sitten katedraalin aukiolle ja otimme oluet odotellessamme siestan päättymistä. Katedraali on goottilainen 1300 luvulta peräisin oleva kirkko, ehkä Euroopan mahtavimmat lasikoristeikkunat, niitä oli jokapuolella. Jo pääsisäänkäynti oli vaikuttava. Kuvia ei saanut ottaa, mutta kylläpä siellä aina joku osaamaton turisti niitä räpsii. Hetken aikaa istuimme hiljentymiskappelissa ja sitten olikin päivä jo melkein täysi. Yllätys, yllätys saksalainen Helmut ja Louise tulivat vastaan.
Tina halusi ostaa t-paidan, koska vanhasta oli kainlot "risana". Löytyi hyvä kauppa ja paita, joka maksoi 5 euroa. Vanhan hän antoi kauppiaalle roskiin laitettavaksi. Vaatteet ovat aika halpoja. Sitten kävimme ruokakaupassa ja majapaikkaa tultuamme nautimme picknickit. Jälkiruoaksi ostin mansikoita, mutta eivät ne isot, kovat marjat maistu oikeilta mansikoilta.

![]() |
Pimeä Leon jää taakse |
Aamulla nautin luostarin tarjoaman aamupalan ja lähdimme Tinan kanssa yhtämatkaa kaupungista Rio Bernesgan yli siltaa pitkin. Sitten hän otti minusta kuvan ja jatkoi omaa matkaansa, reippaampana ja nopeampana. Kenties vielä tapaamme, kenties emme. Ihmiset kohtaavat, koskettavat toisiaan ja eroavat.
Jatkoin kävelemistä. Reitti kulki teollisuusalueen ohi ja maantie N1-120 vierellä. Aluksi oli lämmin, mutta sitten alkoi tuulla ja tuli kylmä. Ajattelin, etta on vielä 7,5 kilometriä päätepaikkaan ja olin jo aika väsynyt. Alkoi teolliuusalue, jota riitti ja riitti. Sitten olinkin jo kylässä, johon meinasin jäädä (Villadangos del Paramo). Istuin ja söin eväitä. Paleli. Laitoin fleesin ja päällystakin ja nostin sukat suoraksi.
Kaikki muut menivät ohi. Ajattelin, etta koska majapaikan aukeamiseen on puoli tuntia, on sama jatkaa matkaa. Kylän keskellä kaikki muut olivat leipomon edessä pitämässä taukoa ja pakkaamassa lämpimiä patonkeja reppuun. Ostin siita minäkin syömista ja päätin jatkaa suosiolla seuraavaan kylään 4 km (San Martin del Camino).
Täällä tulin toiseen avoinna olleeseen yksityiseen alberguehen ja laitoin Haltin kerraston päälle ja sukelsin makuupussiin. Välillä kuulin jonkun tulevan ja majoittuvan. Nukuin kaksi tuntia horrossunta. Viereiseen sänkyyn majoittui jossain vaiheessa kova kuorsaaja. Taisi olla kuitenkin kova kävelypäivä, täyttä työtä, ei mitään laskettelua. Se minkä on tänään kävellyt, on pois huomisesta matkasta. Astorgaan matkaa n 22 km. Osa porukasta kiertää toista erittiä ja reitit yhtyvät ennen Astorgaa. 19.s kävelypäivä kääntyy illaksi.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti