Mansilla de las Mullas

15. päivä on tuonut Carrion de los Condesista Terradillos de los Templariokseen 26,8 km. Tänne saavuin loppumatkan yhdessä slovenialaisen, vanhemman miehen kanssa yhtämatkaa. Majatalo oli uusi, ja pihalla oli uima-allaskin, tosin näin keväällä vielä ilman vettä. 

Kaksi viimeistä kävelypäivää ovat olleet kuin olisi kävellyt Kiekon tasaista aavaa, mutta eri mittakaavassa. 16. päivä 31 km (Terratilloksesta El Burgo de Raneroon). Ennen Sahagunia valitsin oikealle vievän tien, ylitin vanhan sillan ja työmaan, jossa kunnostettiin vahaaa kirkkoa (Virgen del Puente). Sahagunin ohi menin niin, ettei siitä jäänyt oikeastaan mitää kuvaan. Slovenialainen sanoi, ettei saanut kaupungista nostettua rahaa, valuttaongelma, kun kotimaassa ei ole euroja. 17. päivänä 19,1 km (Mansilla de Mulakseen) ja huomenna 19 km Leoniin. Roomalaisten suoraa marssia.

Majapaikassa 8 sänkyä * 4 huonetta.,
toimii lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisten voimin

Eilinen majapaikka El Burgo de Raneirossa oli municipalin eli kunnallinen vapaaehtoisten ylläpitämä, jossa ei ollut pakollista maksua, maksun sai jättää jos halusi, donativo. Majapaikan pitäjä oli ystävällinen mies. Viime aikoina ei ollut suomalaisia näkynyt. 8 ihmistä samassa huoneessa ja neljä huonetta. Makasin yläpetillä ja katto oli raakalautaa kuin "navetan katto". Kaiken ei tarvitse olla justiinsa jämptisti kuten kotona, saa olla kiitollinen, etta on sänky nukkua. Suihkut ja toiletit ovat olleet ihan kelvollisessa kunnossa ja siistit, ei ole valittamista. Aamulla olin ensimmäisenä lähdossa tästä paikasta, mutta toisesta oli jo edellämenijöitä. 



Vaeltajan patsas
vastaanottaa Mansillaan

Tien reunassa kahden metrin levyinen kaista kulkea ja sivuun istutettu puita varjoja antamaan. Aurinko nousi ja paivä alkoi. Kaikenlaista piti miettiä, että kulku maistui. Ensimmäinen baari 9,5 kilometrien jälkeen ja siellä aamukahvit. Loppu olikin sitten laskettelua ja fiilistelyä Mansilla de las Mullakseen.

Täällä majapaikka avautui vasta 12.30 eli tunti odottelua. Majapaikan hintana 5 euroa. Iltapäiväkävelyllä päädyin etnografiseen museoon, joka olikin sitten elämys. Hieno, uusi museo esitteli alueen historiaa monipuolisesti. Tovin juttelin virkailijan kanssa, joka sanoi, että kävijoita voisi olla enemmänkin. Sattuman kautta minäkin sinne päädyin. Kansallispuvut olivat hienoja ja erityisesti mieleen jäi vanha kirkonkello, jolla oli soitettu ihmisiä messuun, varoitettu tulipaloista ja lumimyrskyistä, siviilisodan aikana kello on tehty toimimattomaksi reijittämllä se.

Samalla lailla ne ihmiset ovat täällä raataneet aikoinaan kuin muuallakin, raapineet elantonsa kokoon, välillä iloinneet ja juhlineet.

Vanha vaeltajan viitta museossa

Huomenna matka jatkuu Leoniin 130 000 asukasta, uusi paikkoja nähtävänä. Uusia ihmisia tulee matkalla tavattua ja vanhoja alkumasta putkahtaa esiin, kuten "vanha japanilainen" ja "vanha slovenialainen". Kaikkien nimiä en edes ole tullut tuntemaan. Nyt uusina tuttuina englantilainen pariskunta ja kanadalainen istä ja poika. Hyvää huomista paivää.

"I am walking along, I´ve been sixteen years,
every step of the way I´m dreaming.
I have seen how eace dream fades and disappears
when the rivers of life keep on streaming.
You won´t trust in me now but one day you´ll see
you can dream even you are forty-three
because let me tell you somethin very franckly,
more or less, really, that´s life!"
Juha Vainio. Engl. B Helsingius