keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Paivan paistetta


Tunnelmallinen majapaikka
27.4.2011 9. kävelypäivä. Eilinen ilta Granonin kirkon tornissa oli mieliinpainuva. Hospitalierot laittoivat illallikseksi salaattia, pastaa ja jälkiruoaksi keksejä. Joku haki kaupasta viiniä, pöytä katettiin ja sitten syötiin. Paikalla oli noin 20 vaeltajaa. Majatalo toimii lahjoitusvaroin eli yöpymisestä ja ruoasta sai maksaa omantunnon mukaan. Jätin kassaan 15 euroa.

Tiskattuamme ja siivottuamme jäljet, menimme "salaoven" kautta kirkon takayläosaan. Istuimme siella puisilla tuoleilla, jolla lienee istunut tuhansia vaeltajia ennen meitä. Kynttilät paloivat ja emäntämme kertoi kertomuksen toivosta, rauhasta, rakkaudesta ja uskollisuudeta. Niiden valon toivoisi loistavan ihmisen sisällä ja näkyvän myös ulos. Sen jalkeen kynttilä kiersi kädestä käteen ja jokainen sai sanoa toisille tai itselleen jotakin tarkeää. "Kiitos tästä matkasta, olkoon se siunattu kaikille." Kanadalainen vanhempi  mies soitti huilua ennen ja tilaisuuden jälkeen. Iltatoimet ja nukkumaan. Kuorsasimme vuorotellen, minäkin heräsiin omaan porinaani, vaikka on korvatulpat. Toivottavasti en häirinnyt pahasti muita. Selällään ei saisi maata.


Aamupalan jälkeen matkaan, myöhemmin kuin tavallisesti, nyt kello oli jo puoli kahdeksan. Lähteestä vettä pulloon. Ohitin LaRiojan ja Castillan rajan. Reitti oli nyt tosi tylsää käveltavää, maantien reunaa, peltoja toisella puolella, melko tasaista. Redecilla del Caminon kirkossa on eräs caminon jalokivi: 1200 luvulta periäisin oleva yhdestä kivestä muotoiltu kasteallas.Aurinko alkoi lammittää ja laitoin eilisen pyykin hielumaan repun reunaan kuivumaan. Beloradossa kaupassa käytyäni huomasin niiden vielä siellä roikkuvan.


27.4.2011 Matkalla Tosantosiin
Pieniä kyliä. Lähdellä Beloradoa pysähdyin ja söin eilen ostamani salaattilounaan. Belorado on pieni viihtyisä kaupunki. Katsoin oppaasta ja se eilen ohittamani Santo Domino on perustettu jo 1100 luvulla. Nimetty benediktiläismunkin mukaan, joka pyhitti elämansa auttaakseen pyhiinvaeltajia, perusti sairaaloita ja hoiti sairaita, kunnosti teitä ja näin hanelle nimettiin tämä oma kaupunki 1044. Katedraalin rakentaminen aloitettiin 1158.

Entisaikojen vaeltaja teki lähtiessään testamentin, koska takaisin paluusta ei ollut tietoa, moni jäi matkalle. Raunioita vahoista sairaaloista ja majapaikosta on ollut matkan varrella. Tänä aamuna katsoin kaukaa jotakin raunioita, jolle paikallinen mies meni. Rauniot siinä murenemaan. Ajattelin, etta juuri nyt kun minä olen matkalla. Lähempänä selvisi, etta ne oli isoja, tosi isoja heinäpaaleja ja isäntä kaatoi siita yhden osan aamupahnoiksi elikoille. :)

Beloradossa kävin kaupassa, join kahvit ja haahuilin keskusaukiolla. Muitakin vaeltajia siihen tuli. Lähdin matkaan ja pyörin vähän ympäriinsä, mutta löysin sitten merkit. Vaellusreitti on merkitty erittäin hyvin, tarvitsee vain seurata keltaisia nuolia tai simpukan kuvia, opaskartasta katson etäisyyksiä ja korkeuseroja. Hyvänä oppaana on edellä kulkeva reppuselkäinen vaeltaja.

Yhteinen iltaruoka: salaattia, linssikeittoa ja omena. Nam.
5 km matkaa Tosantosiin, pieneen kyläseen. Piedra del mar Par. franciskanimunkkien ylläpitämään alberquehen päätin jäädä yöksi. Vastaanotto oli lämmin ja paikat neuvottiin. Majoittuminen, suihku, pyyki kuivumaan ja sitten vähän muistiinpanoja. Viidelta mennään katsomaan kylän kirkkoa, seitsemältä on yhteinen ruokailu ja sen jälkeen iltahartaus ja nukkumaan. Aaamulla ei saa nousta ennen seitsemää. Mies (munkkiko ?) sanoi, että caminolla ei saa olla kiire. Siina yksi opetus kiiruhtajalle. Paikka alkaa täyttyä ja tuttuja kulkijoitakin näkyy. Illalla käytiin katsomassa vuoreen hakattua Virgen de la Pe´na -kirkkoa.

Huomenna 19,1 km taival St Juan de Ortegaan, lyhyt matka, mutta on nousua ja laskua. Tämän päivän taival oli 21,9 km. Hyvä levätä välillä.

"Sina pieni matkasauva,
pida kiinni vasyneestä.
Anna usko silmistäsi
oman sieluni sumuun.
Anna mieli uskalias
joka kestää kosketuksen
eikä jätä kokematta
kuinka ihminen itkee.
Tule liki kylkeäni
naura kauaksi katkeruus
estä suukoin pelonhetki
siirrä sydämeen kultaa. "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti