sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Hyvää tahtia


Viiden viikon varusteet 1.4.2011 klo 19:14
Eilen pakkasin tavarat ja hyvää tahtia ulkoilutin repun koekävelyllä, painoa selässä oli 6,7 kg.  Viiden tunnin harjoituslenkin pituudeksi tuli 25 km keskinopeuden ollessa 4,82 km/h. Mittarin mukaan tuli otettu 33 193 askelta ja 1292 kcal paloi. Elämäni pisin kävelylenkki.

Olin lähdössa 11 kilometrin lenkille, mutta matkalla päätinkin pidentää reittiä, jotta saan tuntumaa siihen miltä pitkänmatkan kävely oikeasti tuntuu. Reppu istui selkään hyvin, eikä sen kanssa ollut ongelmia, lopullinen paino tulee olemaan seitsemän kiloa, joten sen jaksaa kantaa. Sauvoja käytin koko ajan ja ne auttava hyvin matkanteossa. Kuuden asteen lämpötilassa aluskerrasto, Haltin winstopper housut ja Milletin tuulenpitävä takki, pipo ja korvaläpät sekä hansikkaat olivat juuri oikeat varusteet, ei ollut hiki eikä kylmä. 

VT 27 ja VT 28 risteys 12.2.2011 klo 11:54
Olin aamulla päättänyt pitää nestepäivän, koska koko viikon oli ollut turvottava olo, en siis ollut syönyt mitään. Otin mukaan hapollisen lähdevesipullon ja ovelta vielä käännyin takaisin ja sieppasin taskuun yhden ison palan 80 prosenttista suklaata. Ne osoittautuivat syömättömälle liian heikoiksi eväiksi pitkälle kävelylle. Napsin suklaapalasta 10, 15 ja 20 kilometrin kohdalla. Parin minuutin tauko tuli mennessä ja palatessa (toiletissa käynti ja lyhyt istahdus koulun katoksessa), muutoin olin koko ajan jalkojen päällä. Paluumatkalla 20 kilometrin kohdalla alkoi tuntua pohkeissa pakotusta ja toisen jalan jalkapohjassa kihelmöintiä. Nyt olisi pitänyt ymmärtää pysähtyä ja kiristää nauhat. Kun sitä en tehnyt, pääsi jalka liikkumaan ja peukkuvarpaan alle kehittyi loppumatkasta rakko. Hetken pohdin ajatuksissani kotiin soittamista ja paluukyydin tilaamista, mutta sinnillä eteenpäin, eihän caminollakaan voi pyytää kyytiä, jos alkaa väsyttää.  
Varalaskupaikka, 3 km suoraa 2.4.2011 klo 12:53

Päivä päättyi lopulta ylenmääräiseen heikotukseen. Kotona oli ensimmäistä kertaa talven jälkeen lämmitetty pihasaunaLauteilla maaten venyttelin jäseniä. Kuumuus vei voimat, alkoi pyörryttä ja vaivoin itseni keräten pääsin takaisin tupaan ja suoraan vaakatasoon sohvalle. Pienten nokkaunien jälkeen söin vähän, puhkaisin rakon ja ilta menikin sitten levätessä.

Aamulla olo oli kieltämättä kankea, mutta muuten hyvä.  Reppu siis selkään ja matkaan, mutta pitää muistaa tankata, syödä ja juoda ja pitää lepotaukoja. Caminolla mennään hyvää tahtia eteenpäin, takaisin ei tarvitse palata.

"Oli ihana kesäpäivä ja helppo marssia vaaralta toiselle. He pysähtyivät juomaan välillä purosta, väliin puhalsivat tuohilipin pintaa lähteen reunalla ja taittoivat taas taivalta hyvää tahtia. Kun alkoi väsyttää kovasti, Ämmi istutti Annan ison pihlajan alle ja kaivoi tuohirepusta evästä. Ja millaista evästä! Ämmi vuoli kuvalihaa, mursi selvästä rukiista tehtyä leipää ja antoi leilistä piimää päälle. Sellaista juhla-ateriaa hän ei ollut koskaan metsässä saanut, ja hyvällä halulla hän eväänsä söi."
Kymmenen onnen Anna. Paula Havaste.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti