Vaeltajalla olkoon nöyryyttä. Vaeltaja sanokoon: "Kiitos tästä".
Unescon maailmanperintökohteeksi 1993 nimetty vaellusreitti, camino, elää siitä, että ihmiset kävelevät sitä. Kävelevät hiljentyen miettimään, pukeutuen yksinkertaisesti, ponnistellen fyysisesti, välttäen roskaamista ja metelöintiä sekä kunnoittaen, kannustaen ja auttaen kanssakulkijoitaan.
Teen samaa matkaa muiden kanssa iästä, kielestä, rodusta, uskonnosta, taloudellisesta asemasta ja koulutuksesta riippumatta. Jossakin vaiheessa toivon tajuavani, että minä todella kävelen ja kävelin sen, eikä elämässä enää ole suuria esteitä, armon osallisuus suojaa ja tuuli puhaltaa selän takana. Perillä pyhä kuiskaisi: "Matka jatkuu, mennään kotiin, palaamme elämään mistä lähdimme, olemme sama, mutta emme ole sama".
 |
| Kengät Viipurin torilla 3.10.2009 klo 18:34 |
"Heitä on paljon, yksinäisiä vaeltajia
Heitä on paljon, yksinäisiä vaeltajia
kulkemassa tietä, joka on viiltoja vailla.
Erheet sydämissä, kaipaus sielussa,
huulilla outo ääni: minne, miksi."
Heitä on paljon, yksinäisiä vaeltajia
kulkemassa tietä, joka on viiltoja vailla.
Erheet sydämissä, kaipaus sielussa,
huulilla outo ääni: minne, miksi."
L.J. 1932
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti