6. päivä Tui-Redondela




Bussipysäkki, huoltoasema ja pääkatu

Lähdimme aamulla liikkeelle rauhallisesti. Menimme auki olleeseen kahvilaan aamukahville ja sitten pääkadun toiseen päähän bussipysäkille. Pysäkki olikin mielenkiintoisella paikalla, sillä sen vieressä oli pienin näkemäni bensa-asema: pieni koju ja yksi jakelumittari. Autot tulivat kummaltakin suunnalta, osa peruutti bussipysäkkiä ja odottajia viistäen mittarille ja aseman hoitaja täytti tankin ja rahasti. Palvelu pelasi, mutta aika vaarallisen näköistä hommaa.

Redondelan kaupungintalo,
edessä istuu "sitkeä" kuntalainen

Matka Porrinon kaupunkiin kesti puoli tuntia ja maisemina oli lähinnä teollisuualuetta. Porrinossa löysimme pienen kaupan, joka myi urehilutarvikkeita. Renate osti pienemmä repun, pakkasi tarvaransa siihen ja jätti vanhan rinkan kauppaan. Kaupungintalolta saimme vaeltajan passiin leimat. Kaupungissa on ollut maanjäristys 1976 ja keskusta oli vaurioitunut pahoin. Kahvilassa söin nuudelikeittoa. Tarjoilija toi pajukepin ja selitti jotakin. Lähtiessämme hän antoi kepin minulle. Ilmeisesti joku oli unohtanut keppinsä ravintolaan. Otin kepin ja se jatkoi mukanani Santiagoon asti. Kun kepin kanssa tottuu kävelemään, se rytmittää mukavasti kävelemistä.

Päätettiin sitten, että jatketaan loppumatkakin bussilla. Menimme samalle pysäkille, johon olimme tulleet ja pian tuli bussi, mutta se meni Atlantin rannikolla olevaan Vigon kaupunkiin. Koska meille sanottiin, että sieltä menee useammin busseja Redondelaan päätimme tehdä tämän mutkan. Mutta Vigon matkahuollossa sanottiin, että seuraava bussi lähtee vasta kahden tunnin päästä. Näin menimme kahvilaan ja aika kului nopeasti hampurilaisen ja kahvin kanssa. Hyvä, ettei tullut kiire takaisin asemalle. Huristeltiin taas puolituntia Vigon lahden rantoja ja maisemia ihaillen. Tästä linkki videokuvaan. Kuljettaja pysäytti keskellä kylää ja viittasi meidät ulos. Koska tupsahdimme bussista kadun reunalle, kysyimme tietä majapaikkaan. Vähän nauratti, sillä majapaikka olikin nurkan takana, uusittu, hieno paikka.



Redondela  29 000 asukasta

Majoittumisen jälkeen lähdin kylälle ja yritin etsiä urheilukauppaa ostaakseni uuden pyyhkeen, mutta sellaista kauppaa ei löytynyt. Kiinalaisesta kaupasta ostin suihkusandaalit ja vanhat heitin roskiin. Hävetti kun niissä oli UK:n lippukuviointi. Sandaleilla kävely tuulettaa jalkoja.

Menin sitten kirkkoon, jossa alkoi messu klo 19. Istuin viimeisessä penkissä. Kirkko tuli aivan täyteen. Alussa oli seremonia, jossa mies kulki hopeisen ristin kanssa kirkossa olevien pienten taulujen edessä ja pappi ilmeisesti selosti näiden taulujen tarinoita. Paaston aika ja pääsiäinen lähestyy.

Messun jälkeen menin papin puheille ja pyysin leimaa. Hän johdatti minut virkahuoneeseensa ja löi passiini kaksi leimaa. Tulin takaisin majapaikkaan ja sillä aikaa toiseen saliin oli majoittunut meluisa joukko pyöräilijöitä. Arvelin niitä olevan isompikin joukko, mutta neljästä miehestä lähti tosi iso ääni. Menivät sitten kylille ja meidän porukaat palailivat takaisin. Tobykin saapui käveltyään 31 km.