Aamulla nousen ja teen aamutoimet. Jalat ja selkä on kankea. Saksalaiset naiset pakkailevat. Yhtäkkiä sanovat, että on kiire bussille, jos haluan voin tulla mukaan. Jättävät avaimen pöydölle. Sanon tulevani, menevät jo ovesta. Astun ulos ja huutavat portilta: älä sulje ovea, avain tarvitaan porttiin. Juostaan avaimen kanssa edestakaisin ja sitten katuja pitkin kohti bussipysäkkiä, jonka ovat illalla katsoneet valmiiksi. Kello on pari minuutti yli yhdeksän, kun olemme pysäkillä eikä bussia näy. Myöhästyimme? Bussi tulee viiden minuutin kuluttua. Tyttö selittää kuskille ja maksamme kaikki 1,40 euroa. Bussi ajaa 9.4 km, kuski pysäyttää, käskee meidät ulos ja viittaa vasemmalle Buen Camino!
Kävelemme, ensin minä edellä, sitten naiset menevät edelle, sitten minä menen edelle ja jäävät jälkeen. Aamu on sumuinen. Ponte das Tábuas on kolmen kilometrin päässä. Nousen sillalle ja näen nuoren miehen käveleskelevän padon reunalla. Minäkin pysähdyn, saksalaiset naiset tulevat ja sitten tajuamme, ettemme ole edes esitelleet toisamme. Renate, äiti, Sophia, tytär, Toby, Itävalta. How nice to meet you!
 |
| Sophia, Renate, Toby |
Kuinka hauskaa nähdä muita vaeltajia. Kaikki samalla matkalla ja tänään tavoitteena Ponte de Lima 20 kilometrin päässä, kaksi nousua välissä.
Kävelemme porukassa. 10 kilometrin jälkeen reitti sivuaa maantietä ja Rente ja Sophia päättävät jäädä odottamaan bussia. Päätän jatkaa kävelemistä Tobyn kanssa ja sitten illalla sanon, että minunkin olisi pitänyt ottaa bussikyytiä, sillä polvi on todella kipeä. Tulo kaupunkiin on pitkä ja viimeiset kilometrit ottavat voimille.
 |
| Ei vielä tästä sillasta yli, vanha silta on tuolla takana. |
Ponte de Limassa on todella leveä Lima- joki, joka yli vie iso uusi silta ja vanha, restauroitu, kävelijöille varattu silta. Majapaikka on joen toisella puolella, remontoidussa alberquessa. Yön hinta 5 euroa. Makuusalissa on kaksi pientä puhallinta lämmittämässä, ei peittoja eikä tyynyjä. Suomalainen Anne on pari viikoa aiemmin kirjoittanut vieraskirjaan. Vielä tulee yksi vanhempi saksalainen mies eli meitä on viisi majoittujaa. Käymme porukalla syömässä. Toby kertoo olleensa maailmanympärysmatkalla ja sen jälkeen pari kuukautta luostarissa, hän ei syö lihaa ja tekee yleensä ruokansa itse. Renate ja Sophia ovat saaneet rakkoja. Laittavat Compeedia. Minulla on yksi pieni ja puhkaisen sen. Enempi huolettaa polven kunto. Yöllä Rente ei saa unta ja pukkaa minua jalasta, kun kuorsaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti