2. päivä Barcelosiin

Sumuinen aamu, Ponte de Zamerio, rio Aven yli

Maanantaiaamuna lähdin liikkeelle ennen kahdeksaa. Päivä oli valjennut. Isäntäväkeä ei näkynyt. Olimme illalla sopineet, että voin lähteä omassa tahdissani. Torikauppiaat pystyttivät kojujaan ja otin muutaman banaanin. Matka jatkui maantien reunaa pitkin. Ylitin Ponte de Zameiron ison sillan.

Rannikkoreitti yhtyi pääreittiin 10,8 kilomertin päässä Arcosin kylän luona, mutta ei vieläkään ketään muuta reppuselkäistä  kävelijää näkynyt. Ratesissa kävin kahvilla leipomon kahvilassa ja ostin sieltä evästä mukaan. Kylässä oli joukko pyöräilijöitä liikeellä. Heillä oli usealla järjestelmäkamerat mukaana, ottivat paljon kuvia. Jatkoin matkaa 7,1 km Furadan kylään. Istuessani kirkon pihaan tauolle yksi pyöräilijä tarjosi appelsiinin. Ja viimeinkin muita kävelijöitä: neljä japanilaista naista, Buen Camino! Poikkesin kylän baariin, jossa nämä pyöräilijät olivat lounaalla. Kertoivat olevansa kouluretkellä. Jatkoin matkaa japanilaisten naisten perässä, mutta ohitin heidät pian. Naisilla oli raskaat reput ja käsissä heillä oli vielä toiset pienet laukut. Vaihdoimme muutaman sanan ja sanoivat olevansa lähes seitsemänkymmenen kaikki. Heitä en nähnyt sen jälkeen, mutta toivon, että ottivat myöhemmin bussikyydin, sillä reitti muuttui rasittavammaksi.



Keskiaikainen silta Cávado joen yli, Barcelosissa

 Barcelosiin tuli matkaa 27, 3 km. Kun käännyin kaupungin siltaa kohti tuntui vasemman jalan polvessa pistos, samanlainen vaiva kuin edellisvuonna vasemmassa jalassa. Säikähdin, sillä toisen jalan vaiva oli ollut tosi kipeä. Majapaikkan lähestyessä kipu tuntui yltyvän. Väsyksissä kolkutin ovea ja minut ohjattiin Residencia Gallon majapaikkaan. Vastaanottaja sanoi, että on vain yksi avain ja se on jo annettu majoituspaikkaan aiemmin tulleille kahdelle saksalaiselle naiselle. Sillä aikaa kun kävin suihkussa nämä naiset oliva lähteneet kylälle avain mukanaan. Nälkä kurni vatsassa ja pääti uhmata kohtaloa: laitoin oven lukkoon ja lähdin etsimään ruokapaikkaa.

Kävelin siltaa pitkin joen yli keskustaan ja pääkadun päästä päähän. Söin ja tulin takaisin: majapaikan ovi luokossa. Koputin ja kolistelin, ei ketään. Vastaanoton ovi myös kiinni. Yksi toinen ovi auki ja menin sieltä kysymään apua. Mies pudistelee päätään, ei avainta. Menee toiseen huoneeseen, tulee avaimen kanssa, avain ei käy oveen, juoksee, hakee toisen avaimen ja saa oven auki. Kiitän. Menen sisään ja olen jo iltapuuhissa kun naiset tulevat. Kerron heille ja he ovat pahoillaan, sanovat etteivät tienneet, että heillä on ainut avain. Ovat päättäneet aamulla lyhentää seuraavan päivään matkaa bussilla.  Jalkoja särkee ja hartioita polttaa. Bussikyyti houkuttaa.