5. päivä Tui (Portugalista Espanjaan)

On tästä joku kävellyt ennenkin

Maaliskuun ensimmäinen päivä. Yö oli ollut kolea, jopa kuuraa maassa ja sumua, usvaa ilmassa. Tänään olisi aika kävellä Portugalin ja Espanjan rajalle. Valenca on Portugalin puolella oleva rajakaupunki ja Minho joen toisella puolella Espanjassa Tui. Arvelin, että yövyn Portugalin puolella, mutta toisin kävi. Matkaa rajalle olisi n. 20 km ja siinä välissä yksi nousu ja sitten alamäkeä jokilaaksoon. Portugal on vanha valtio ja sillä on pitkä historia. Rakentamisessa ei tarvitse ottaa huomioon talvea ja routaa. Siksi kai lähes kaikki polutkin on päällystetty joko katukiveyksin tai mukulakivin eli lunnonpolku yleensä tarkoittaa päällystettyä polkua. Reitti kulki vanhaa roomalaisten aikaista tietä pitkin. Jalat muljahtelivat. Edellisenä päivänä olin vaihtanut hiostavat vaelluskengät Salomonin lenkkareihin ja ihastellut niiden keveyttä. Nyt se kostautui sillä, lenkkarit olivat painaneet kantapäät kipeiksi. Ainut vaihtoehto oli jatkaa kävelemistä vaelluskengillä.



Valencan puolelta, Espanjan Tui joen toisella puolella



Valencassa on opaskirjan mukaan 14 000 asukasta, mutta se vaikuttaa huomattavasti suuremmalta. Kysyin tietä alberquehen, mutta pihaan päästyäni ilmeni, että se aukeaisi vasta klo 16. Ja nyt kello oli vasta kaksi. Ajattelin, että lähden vanhaan kaupunkiin, linnoitukseen katselemaan ja palaan sitten takaisin. Linnoitus oli valtava. Linnoitus on rakennettu 1200 luvulla Portugalin puolustuslinnoitukseksi ja sinne vie neljä porttia, mutta linnoituksen juuret ovat  roomalaisten ajalta,1.vuosisadalta jkr. Tallustelin aikani linnoituksen sisällä olevassa vanhassa kaupungissa ja päätin sitten palata majapaikalle, mutta en löytänyt uloskäyntiä. Törmäsin Tobyyn, joka oli nukkunut tunnin päiväunet linnan muurin päällä auringossa. Nosimme yhdessä nuurille, otimme muutamia valokuvia ja etsimme ulospääsyn. Alhaalla Jörgen oli menossa kahville ja sanoi, ettei löytänyt sisäänmenoporttia. Päätin, että en palaa majapaikkaan, vaan jatkan joen yli Espanjan puolelle.

Rakenteet matkittu Eiffeltornista

Joen yli on rakennettu 1870 valmistunut, Gustave Eiffelin johdolla rakennettu terässilta. Siinä on kävelijöille oma kaista. Mitään rajamuodollisuuksia ei ollut. Vastarannalla olimme Tuin kaupungissa, jossa on noin 16 000 asukasta. Kaupungin kuvaa hallitsee Santa Marian katedraali. Alberguessa olimme ensimmäiset majoittujat, hinta 5 euroa, kuten Galician kaikissa majapaikoissa. Lisäksi kertakäyttötyynyliina ja -lakana talon puolesta. Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, mutta päädyimme ostamaa syötävää majapaikkaan. Kävin katedraalissa hakemassa uuden vaeltajapassin (1 euro) ja sain kaksi leimaa. Sillä aikaa Renate ja Sophia sekä Jörgen olivat saapuneet väsyneinä. Naiset olivat odottaneet Valencan majapaikan aukeamista lähes viiteen saakka ja todenneet sitten, että on pakko jatkaa Espanjan puolelle. Olipa hyvä, etten palannut sinne takaisin. Naisten mielestä heillä oli liian painavat reput. Sophian polvi oli kipeä ja päätimme, että aamulla jatkamme ainakin puoleen väliin Porrinon kaupunkiin bussilla. 31 km tuntui liian pitkältä kävelymatkalta ja lähes 10 km olisi teollisuusaluetta. Renate oli ostanut korvatulpat. Totesimme, että kyllä hänkin kuorsaa, kevyesti, mutta kuitenkin.




Espanjassa