Post skriptum

Seuraavana aamuna matka jatkui bussilla lentokentälle ja lento Barcelonaan. Siellä taas bussilla hostelliin ja seuraavana aamuna kotimatka Helsingin kautta. Tämä oli erilainen kävelymatka. 240 km. Väkeä oli vähän liikkeellä ja kevät oli vielä aluillaan. Fiilistely jäi vähemmäksi. Ensimmäisen kerran jännitys puuttui, mutta kävelyn rasitykset olivat tuttua. Bussikyyti välillä ei haitannut.

10. päivä Padron - Santiago de Compostela

Viimeinen kävelypäivä 24 km Santiago de Compostelaan. Matka sivuaa maantie N-550:n molemmin puolin.  Mies on kuvaamassa vaeltajan kilometripaalua, johon on laitettu muovitettu kyltti, joka osoittaa toista tietä. Mies selittää ja näyttää auton kyljessä olevaa merkkiä, on Jaakontien yhdistyksestä. Soittaa sitten jollekin, joka kertoo englanniksi, että reittiin on tässä kohti tehty muutos. Jatkan "ylätietä" pitkin ja vähän matkan päästä reitti palaa entiselle tielle. Tinto -joen ylityskohdassa pidän taukoa ja syön eväitä. Lopettelen kun Toby tulee ja kaivaa omat eväänsä esille. Näen hänet tässä viimeistä kertaa.

Alkaa ylämäki Monte Agrolle. Milladoirossa tehdään tietöitä ja rakennustöitä. Merkit ovat hakusalla mutta jatkan suoraan. Tähän saakka merkit ovat olleet hyvin näkyvillä eikä eksymisen vaaraa ole ollut. Santiagon kaupunki näkyy. Alkaa alamäki ja vielä viimeinen ylämäki. Pujottelen kujia ja olen pääkadulla Avenue Rosalia de Castro. Pysähdyn juomaan kylmän Fantan. Ei ole muita reppuselkäisiä kävelijöitä. Santa Susanan puiston jälkeen seuraan nuolta, joka ohjaa poliisilaitoksen ohi vanhaan kaupunkiin, tulen siisä "väärästä kohdasta", Porto Faxeira jää oikealle ja olen aukiolla. Siellä on harmaata, muutama ihminen ja yksi turistijoukko. Seisoskelen ja mietin miltä tuntuu. Menen katedraaliin sisälle ja siellä on tyhjää. Päätän, että menen suoraan hostelliin enkä hae leimaa enkä kirjaudu vaeltajien toimistossa. Haen informaatiosta kaupungin kartan, menen Hostelliin ja käyn suihkussa. Käyn vielä syömässä ulkona ja sitten yöunille.

Padron, luostarin pihasta yli kaupungin

9. päivä Caldas de Reis - Padron

Toiseksi viimeinen kävelypäivä. Aamulla hytisyttää eikä viitsisi nousta, mutta on pakko lähteä liikkeelle. Hyvästellään ja vaihdetaan sähköpostiosoitteet naisten kanssa.

18,6 km taivallettavaa. Metsäpolkua, rinnettä, tienreunaa. Vasemmalle jää rinne, jossa kaukana on tuulivoimaloita, päivän aikana ne tuleva lähemmäs ja lähemmäs tai minä niitä.

Portugalilaisten kanssa kävelen loppumatkan majapaikkaan, joka on remontoitu vanhan luostarin pihapiiriin. Kylmä kivirakennus, ei vilttejä. Yritän etsiä ruokapaikkaa, mutta ruokaa on tarjolla vasta myöhemmin. Ostan kaupasta siis eväitä. Menen nukkumaan jo kahdeksalta. Laitan pitkikset, kerraston, pitkähihaisen paidan, fleesin ja vielä päällyshousut sekä kahdet sukat ja tuubin päähän ja laitan kaikki ikkunaluukut kiinni. Patterit paukahtavat yhdeksältä päälle, mutta eivät ne yön aikan ehdi lämmitää isoa salia.

Padron, majapaikkan ovi auki

8. päivä Pontevedra - Caldas de Reis



50 km Santiagoon

Käveltävää 22,6 km, onneksi aika tasaista maastoa. Yöllä on satanut ja sadeviittaa tarvitaan. Jälleen keskustan läpi. Sieppaan leipomon myymälästä kolme pientä leivosta ja päätän hetken päästä herkutella kävellessä. Joen yli silta pitkin, lähde, pieni kirkko, toinen lähde ja kappeli, matkamiehen ristejä. Kirkastuu.

Kyläpahasessa on kahvila auki, joten on aika kahvitauolle. Portugalilaiset tulevat ja Toby tulee.

Matka pitenee takana ja lyhenee edessä. Päivä kirkastuu. Pidän taukoa polun varressa ja järsin vanhaa patonkia. Ei ole kiire. Maantien kyltti väittää, että Santiagoon on matkaa 40 km.



Parasta taivalta

Caldas de Reis lähenee ja kaupunkiin vanhan sillan yli. Sillan kupeessa on portugalilaiset ja Toby oluella. Istahdan joukkoon.  On sunnuntai. Naiset ovat jo majoittuneet, ovat ajaneet bussilla. Majapaikka on kolea, mutta onneksi on vilttejä. Mennään yhdessä syömään.  Naiset ovat päättäneet ajaa loppumatkan yhtäsoittoa bussilla Santiagoon, polvi ei kestä kävelemistä.

7. päivä Redondela - Pontevedra




Arcade



Maaliskuun kolmas päivä alkoi sumuisena ja tihkusateisena. Naiset jäivät vielä nukkumaan. Tobby sanoi, että sade lakkaa vasta iltapäivällä ja sanoi odottavansa niin kauan, että hänet heitetään ulos majapaikasta. Pyöräilijät tekivät lähtöä. Kävelin satametriä ja pysähdyin laittamaan sadesuojan reppuun ja sadeviitan.

Pontevedraan olisi matkaa yli 18 kilometriä, kaksi pientä nousua. Kolmen kilometrin päässä pysähdyin hetkeksi, otin vaatetta vähemmäksi, söin myslipatukan ja täytin pullon lähteestä. Vasemmalla puolella oli hienot näkymät Vigon lahdelle.  Sitten alamäkeä Arcaden kylään. Sillan vieressä olisi hiekkaranta uimista varten, mutta on liian kylmä. Tihkusade ei haittaa kajakilla melojia. Uusi nousu Canicouvalle. Kantapäihin sattuu ja säädän kenkiä. Lähde, tienreunaa, polkua, tienreunaa.

 

Alberquen pitäisi olla n 1,5 km kaupungin keskustasta tällä tulolaidalla. On kyltti, mutta siinä mainostetaan jo Calas de Rein aukiolevaan majapaikkaa. Kyltti, joka viittaa oikealle, nousen loivasti ylös, mutta en näe majapaikaa, jatkan ja olen liikenneympyrässä, toisella puolella on rautatieasema ja toisella puolella linja-autoasema. Palaan takaisn ja nousen uudelleen ylös, sokea, siinähän on portti ja majapaikka aitauksen sisällä. Aukeaa klo 16, viisi minuuttia odostusta ja sitten sisälle. Iso paikka. Muita ei näy, ei kuulu. Lähden linkuttamaan kylälle. Toby tulee ja sanoo, että voihan sinne mennä bussilla. En tiedä mistä ja milloin bussi menee, joten paras kävellä. 1,5 km *2 = 3 km ylimääristä matkaa. Käyn keskustassa, vilkaisen kirkot ja tullessa poikkean Spar-kauppaan. Siellä ovat naiset ostoksilla, toisella polvi kipeä, ovat hurauttaneet junalla ja jättäneet reput linja-autoasemalle säilytykseen. Palataan majapaikkaan. Syödään pöydän ääressä eväitä. Jostakin on ilmestynyt portugalilaiset sisarukset. Huomennakin on tiedossa tihkusadetta.

 

Roomalaisten tiellä



6. päivä Tui-Redondela




Bussipysäkki, huoltoasema ja pääkatu

Lähdimme aamulla liikkeelle rauhallisesti. Menimme auki olleeseen kahvilaan aamukahville ja sitten pääkadun toiseen päähän bussipysäkille. Pysäkki olikin mielenkiintoisella paikalla, sillä sen vieressä oli pienin näkemäni bensa-asema: pieni koju ja yksi jakelumittari. Autot tulivat kummaltakin suunnalta, osa peruutti bussipysäkkiä ja odottajia viistäen mittarille ja aseman hoitaja täytti tankin ja rahasti. Palvelu pelasi, mutta aika vaarallisen näköistä hommaa.

Redondelan kaupungintalo,
edessä istuu "sitkeä" kuntalainen

Matka Porrinon kaupunkiin kesti puoli tuntia ja maisemina oli lähinnä teollisuualuetta. Porrinossa löysimme pienen kaupan, joka myi urehilutarvikkeita. Renate osti pienemmä repun, pakkasi tarvaransa siihen ja jätti vanhan rinkan kauppaan. Kaupungintalolta saimme vaeltajan passiin leimat. Kaupungissa on ollut maanjäristys 1976 ja keskusta oli vaurioitunut pahoin. Kahvilassa söin nuudelikeittoa. Tarjoilija toi pajukepin ja selitti jotakin. Lähtiessämme hän antoi kepin minulle. Ilmeisesti joku oli unohtanut keppinsä ravintolaan. Otin kepin ja se jatkoi mukanani Santiagoon asti. Kun kepin kanssa tottuu kävelemään, se rytmittää mukavasti kävelemistä.

Päätettiin sitten, että jatketaan loppumatkakin bussilla. Menimme samalle pysäkille, johon olimme tulleet ja pian tuli bussi, mutta se meni Atlantin rannikolla olevaan Vigon kaupunkiin. Koska meille sanottiin, että sieltä menee useammin busseja Redondelaan päätimme tehdä tämän mutkan. Mutta Vigon matkahuollossa sanottiin, että seuraava bussi lähtee vasta kahden tunnin päästä. Näin menimme kahvilaan ja aika kului nopeasti hampurilaisen ja kahvin kanssa. Hyvä, ettei tullut kiire takaisin asemalle. Huristeltiin taas puolituntia Vigon lahden rantoja ja maisemia ihaillen. Tästä linkki videokuvaan. Kuljettaja pysäytti keskellä kylää ja viittasi meidät ulos. Koska tupsahdimme bussista kadun reunalle, kysyimme tietä majapaikkaan. Vähän nauratti, sillä majapaikka olikin nurkan takana, uusittu, hieno paikka.



Redondela  29 000 asukasta

Majoittumisen jälkeen lähdin kylälle ja yritin etsiä urheilukauppaa ostaakseni uuden pyyhkeen, mutta sellaista kauppaa ei löytynyt. Kiinalaisesta kaupasta ostin suihkusandaalit ja vanhat heitin roskiin. Hävetti kun niissä oli UK:n lippukuviointi. Sandaleilla kävely tuulettaa jalkoja.

Menin sitten kirkkoon, jossa alkoi messu klo 19. Istuin viimeisessä penkissä. Kirkko tuli aivan täyteen. Alussa oli seremonia, jossa mies kulki hopeisen ristin kanssa kirkossa olevien pienten taulujen edessä ja pappi ilmeisesti selosti näiden taulujen tarinoita. Paaston aika ja pääsiäinen lähestyy.

Messun jälkeen menin papin puheille ja pyysin leimaa. Hän johdatti minut virkahuoneeseensa ja löi passiini kaksi leimaa. Tulin takaisin majapaikkaan ja sillä aikaa toiseen saliin oli majoittunut meluisa joukko pyöräilijöitä. Arvelin niitä olevan isompikin joukko, mutta neljästä miehestä lähti tosi iso ääni. Menivät sitten kylille ja meidän porukaat palailivat takaisin. Tobykin saapui käveltyään 31 km.

5. päivä Tui (Portugalista Espanjaan)

On tästä joku kävellyt ennenkin

Maaliskuun ensimmäinen päivä. Yö oli ollut kolea, jopa kuuraa maassa ja sumua, usvaa ilmassa. Tänään olisi aika kävellä Portugalin ja Espanjan rajalle. Valenca on Portugalin puolella oleva rajakaupunki ja Minho joen toisella puolella Espanjassa Tui. Arvelin, että yövyn Portugalin puolella, mutta toisin kävi. Matkaa rajalle olisi n. 20 km ja siinä välissä yksi nousu ja sitten alamäkeä jokilaaksoon. Portugal on vanha valtio ja sillä on pitkä historia. Rakentamisessa ei tarvitse ottaa huomioon talvea ja routaa. Siksi kai lähes kaikki polutkin on päällystetty joko katukiveyksin tai mukulakivin eli lunnonpolku yleensä tarkoittaa päällystettyä polkua. Reitti kulki vanhaa roomalaisten aikaista tietä pitkin. Jalat muljahtelivat. Edellisenä päivänä olin vaihtanut hiostavat vaelluskengät Salomonin lenkkareihin ja ihastellut niiden keveyttä. Nyt se kostautui sillä, lenkkarit olivat painaneet kantapäät kipeiksi. Ainut vaihtoehto oli jatkaa kävelemistä vaelluskengillä.



Valencan puolelta, Espanjan Tui joen toisella puolella



Valencassa on opaskirjan mukaan 14 000 asukasta, mutta se vaikuttaa huomattavasti suuremmalta. Kysyin tietä alberquehen, mutta pihaan päästyäni ilmeni, että se aukeaisi vasta klo 16. Ja nyt kello oli vasta kaksi. Ajattelin, että lähden vanhaan kaupunkiin, linnoitukseen katselemaan ja palaan sitten takaisin. Linnoitus oli valtava. Linnoitus on rakennettu 1200 luvulla Portugalin puolustuslinnoitukseksi ja sinne vie neljä porttia, mutta linnoituksen juuret ovat  roomalaisten ajalta,1.vuosisadalta jkr. Tallustelin aikani linnoituksen sisällä olevassa vanhassa kaupungissa ja päätin sitten palata majapaikalle, mutta en löytänyt uloskäyntiä. Törmäsin Tobyyn, joka oli nukkunut tunnin päiväunet linnan muurin päällä auringossa. Nosimme yhdessä nuurille, otimme muutamia valokuvia ja etsimme ulospääsyn. Alhaalla Jörgen oli menossa kahville ja sanoi, ettei löytänyt sisäänmenoporttia. Päätin, että en palaa majapaikkaan, vaan jatkan joen yli Espanjan puolelle.

Rakenteet matkittu Eiffeltornista

Joen yli on rakennettu 1870 valmistunut, Gustave Eiffelin johdolla rakennettu terässilta. Siinä on kävelijöille oma kaista. Mitään rajamuodollisuuksia ei ollut. Vastarannalla olimme Tuin kaupungissa, jossa on noin 16 000 asukasta. Kaupungin kuvaa hallitsee Santa Marian katedraali. Alberguessa olimme ensimmäiset majoittujat, hinta 5 euroa, kuten Galician kaikissa majapaikoissa. Lisäksi kertakäyttötyynyliina ja -lakana talon puolesta. Lähdimme etsimään ruokapaikkaa, mutta päädyimme ostamaa syötävää majapaikkaan. Kävin katedraalissa hakemassa uuden vaeltajapassin (1 euro) ja sain kaksi leimaa. Sillä aikaa Renate ja Sophia sekä Jörgen olivat saapuneet väsyneinä. Naiset olivat odottaneet Valencan majapaikan aukeamista lähes viiteen saakka ja todenneet sitten, että on pakko jatkaa Espanjan puolelle. Olipa hyvä, etten palannut sinne takaisin. Naisten mielestä heillä oli liian painavat reput. Sophian polvi oli kipeä ja päätimme, että aamulla jatkamme ainakin puoleen väliin Porrinon kaupunkiin bussilla. 31 km tuntui liian pitkältä kävelymatkalta ja lähes 10 km olisi teollisuusaluetta. Renate oli ostanut korvatulpat. Totesimme, että kyllä hänkin kuorsaa, kevyesti, mutta kuitenkin.




Espanjassa

 

4. päivä Rubiáesiin

Edessä 18,1 km matka ja puolen välin jälkeen 300 metrin nousu. Nyt reitillä on luonnon polkuja yli puolet matkasta. Lähden liikkeelle ensimmäisenä. Kevään kolea aamu. Sitten jossakin vaiheessa Toby menee ohitse, samoin naiset. Tulen Santrutasiin, jossa on kalankasvatusaltaat ja ihanaa, baari. Naiset ovat jo siellä aamukahvilla. Kahvi ja iso paahtoleipä juustolla ja kinkulla maistuu. Kengät pois jalasta. Toby menee ohi, ei pysähdy. Jatketaan. Aurinko alkaa lämmittää. Sitten Toby istuu lähteen reunalla syömässä lounasta ja me muut menemme ohi. Alkaa kivikkoinen nousu. Nousu jatkuu ja jatkuu.

Kun pääsemme huipulle ihastelemme maisemaa, heitämme reput pois selästä ja kengät jalasta, jokainen syö jotakin ja käymme selällemme makaamaan. Torkumme kolme varttia ja odottelemme Tobya, mutta häntä ei kuulu, ei näy. Tulee saksalainen Jörgen, sanoo ettei ole nähnyt Tobya. Ihmettelemme mihin hän on voinut kadota. Jatkamme matkaa. Alamäkeä. Naisilla on bambuiset sauvat ja jarruttavat niillä. Muistan miten hyvä tuki sauvoista oli. Hidastelen, ettei polveen sattuisi.

Alto de Portela Grande

Alamäen jälkeen Sophia kysyy ja sanoo matkaa olevan vielä 2 km. Jatketaan. Naiset jäävät tarkistamaan varusteitaan. 2 km on pitkä matka ja luulen, että se on mitattu linnuntietä. Viimein tulen alberquen luo. Siellä on Jörgen, mutta ei muita, ei edes valvojaa. Istuna ja myös naiset tulevat, sekä Toby, joka on nukkunut päiväunet metsässä. Rente päättää nukkua yksin toisessa salissa ja me muut menemme pienempään saliin, jossa on pieni lämmitin. Kirjaamme itsemme majapaikkaan ja maksamme vapaaehtoisen maksun kassalippaaseen. Majapaikka on kylmä, on tyyny, mutta ei vilttejä. Lähdemme naisten kanssa etsimään ravintolaa kilometrin päästä. Toby tulee jo kauppakassin kanssa vastaan. Ensimmäinen ravintola on kiinni, mutta jatkamme toiseen ravintolaan.Siellä olemme ainoita ruokailevia asiakkaita: syömme perunakeittoa, ranskalaisia, riisiä, porsaanleikettä, salaattia. Kolmen hengen ruokailu maksaa yhteensä 24 euroa (sis. 2 lasillista viiniä ja 2 vanukasta). Ei paha. Aurinko on laskenut. Palatessamme käymme pienessä vanhan ajan sekatavarakaupassa, jossa on kaikkea mitä voi tarvita. Yö on kylmä.

Rubiaesin alberque

3. päivä Ponte de Limaan

Aamulla nousen ja teen aamutoimet. Jalat ja selkä on kankea. Saksalaiset naiset pakkailevat. Yhtäkkiä sanovat, että on kiire bussille, jos haluan voin tulla mukaan. Jättävät avaimen pöydölle. Sanon tulevani, menevät jo ovesta. Astun ulos ja huutavat portilta: älä sulje ovea, avain tarvitaan porttiin. Juostaan avaimen kanssa edestakaisin ja sitten katuja pitkin kohti bussipysäkkiä, jonka ovat illalla katsoneet valmiiksi. Kello on pari minuutti yli yhdeksän, kun olemme pysäkillä eikä bussia näy. Myöhästyimme? Bussi tulee viiden minuutin kuluttua. Tyttö selittää kuskille ja maksamme kaikki 1,40 euroa. Bussi ajaa 9.4 km, kuski pysäyttää, käskee meidät ulos ja viittaa vasemmalle Buen Camino!  

Kävelemme, ensin minä edellä, sitten naiset menevät edelle, sitten minä menen edelle ja jäävät jälkeen. Aamu on sumuinen. Ponte das Tábuas on kolmen kilometrin päässä. Nousen sillalle ja näen nuoren miehen käveleskelevän padon reunalla. Minäkin pysähdyn, saksalaiset naiset tulevat ja sitten tajuamme, ettemme ole edes esitelleet toisamme. Renate, äiti, Sophia, tytär, Toby, Itävalta. How nice to meet you! 

Sophia, Renate, Toby

Kuinka hauskaa nähdä muita vaeltajia. Kaikki samalla matkalla ja tänään tavoitteena Ponte de Lima 20 kilometrin päässä, kaksi nousua välissä.  

Kävelemme porukassa. 10 kilometrin jälkeen reitti sivuaa maantietä ja Rente ja Sophia päättävät jäädä odottamaan bussia. Päätän jatkaa kävelemistä Tobyn kanssa ja sitten illalla sanon, että minunkin olisi pitänyt ottaa bussikyytiä, sillä polvi on todella kipeä. Tulo kaupunkiin on pitkä ja viimeiset kilometrit ottavat voimille.

Ei vielä tästä sillasta yli, vanha silta on tuolla takana.

Ponte de Limassa on todella leveä Lima- joki, joka yli vie iso uusi silta ja vanha, restauroitu, kävelijöille varattu silta. Majapaikka on joen toisella puolella, remontoidussa alberquessa. Yön hinta 5 euroa. Makuusalissa on kaksi pientä puhallinta lämmittämässä, ei peittoja eikä tyynyjä. Suomalainen Anne on pari viikoa aiemmin kirjoittanut vieraskirjaan. Vielä tulee yksi vanhempi saksalainen mies eli meitä on viisi majoittujaa. Käymme porukalla syömässä. Toby kertoo olleensa maailmanympärysmatkalla ja sen jälkeen pari kuukautta luostarissa, hän ei syö lihaa ja tekee yleensä ruokansa itse.  Renate ja Sophia ovat saaneet rakkoja. Laittavat Compeedia. Minulla on yksi pieni ja puhkaisen sen. Enempi huolettaa polven kunto. Yöllä Rente ei saa unta ja pukkaa minua jalasta, kun kuorsaan.

2. päivä Barcelosiin

Sumuinen aamu, Ponte de Zamerio, rio Aven yli

Maanantaiaamuna lähdin liikkeelle ennen kahdeksaa. Päivä oli valjennut. Isäntäväkeä ei näkynyt. Olimme illalla sopineet, että voin lähteä omassa tahdissani. Torikauppiaat pystyttivät kojujaan ja otin muutaman banaanin. Matka jatkui maantien reunaa pitkin. Ylitin Ponte de Zameiron ison sillan.

Rannikkoreitti yhtyi pääreittiin 10,8 kilomertin päässä Arcosin kylän luona, mutta ei vieläkään ketään muuta reppuselkäistä  kävelijää näkynyt. Ratesissa kävin kahvilla leipomon kahvilassa ja ostin sieltä evästä mukaan. Kylässä oli joukko pyöräilijöitä liikeellä. Heillä oli usealla järjestelmäkamerat mukaana, ottivat paljon kuvia. Jatkoin matkaa 7,1 km Furadan kylään. Istuessani kirkon pihaan tauolle yksi pyöräilijä tarjosi appelsiinin. Ja viimeinkin muita kävelijöitä: neljä japanilaista naista, Buen Camino! Poikkesin kylän baariin, jossa nämä pyöräilijät olivat lounaalla. Kertoivat olevansa kouluretkellä. Jatkoin matkaa japanilaisten naisten perässä, mutta ohitin heidät pian. Naisilla oli raskaat reput ja käsissä heillä oli vielä toiset pienet laukut. Vaihdoimme muutaman sanan ja sanoivat olevansa lähes seitsemänkymmenen kaikki. Heitä en nähnyt sen jälkeen, mutta toivon, että ottivat myöhemmin bussikyydin, sillä reitti muuttui rasittavammaksi.



Keskiaikainen silta Cávado joen yli, Barcelosissa

 Barcelosiin tuli matkaa 27, 3 km. Kun käännyin kaupungin siltaa kohti tuntui vasemman jalan polvessa pistos, samanlainen vaiva kuin edellisvuonna vasemmassa jalassa. Säikähdin, sillä toisen jalan vaiva oli ollut tosi kipeä. Majapaikkan lähestyessä kipu tuntui yltyvän. Väsyksissä kolkutin ovea ja minut ohjattiin Residencia Gallon majapaikkaan. Vastaanottaja sanoi, että on vain yksi avain ja se on jo annettu majoituspaikkaan aiemmin tulleille kahdelle saksalaiselle naiselle. Sillä aikaa kun kävin suihkussa nämä naiset oliva lähteneet kylälle avain mukanaan. Nälkä kurni vatsassa ja pääti uhmata kohtaloa: laitoin oven lukkoon ja lähdin etsimään ruokapaikkaa.

Kävelin siltaa pitkin joen yli keskustaan ja pääkadun päästä päähän. Söin ja tulin takaisin: majapaikan ovi luokossa. Koputin ja kolistelin, ei ketään. Vastaanoton ovi myös kiinni. Yksi toinen ovi auki ja menin sieltä kysymään apua. Mies pudistelee päätään, ei avainta. Menee toiseen huoneeseen, tulee avaimen kanssa, avain ei käy oveen, juoksee, hakee toisen avaimen ja saa oven auki. Kiitän. Menen sisään ja olen jo iltapuuhissa kun naiset tulevat. Kerron heille ja he ovat pahoillaan, sanovat etteivät tienneet, että heillä on ainut avain. Ovat päättäneet aamulla lyhentää seuraavan päivään matkaa bussilla.  Jalkoja särkee ja hartioita polttaa. Bussikyyti houkuttaa.

1. päivä Portosta Vilarinhoon

Porton katedraali, 1200 -luvulta

Portugalin reitin voi aloitta Lissabonista tai Portosta. Porton merkitty reitti alkaa katedraalilta. Välttääkseen keskikaupungin hälinän on kävelijällä valittavanaan monta eri vaihtoehtoa: 1) Matosinhosin satamasta (keskustasta metrolla tai bussilla Mercadoon, josta kävellen rannikkoa pitkin Vila De Condeen ja sieltä pääreitille Arcosiin tai Ratesiin) tai 2) metrolla Forum Maialle ja siitä reitille tai 3) metrolla Vilar do Pineiroon saakka ja siitä Mosteiron kautta pääreitille.



Keltaiset nuolet, tästä se lähtee..



Porton katedaalin ovet olivat auki, mutta ketään virkailijaa ei ollut sisällä, joten en saanut uutta vaeltajan passia enkä leimaa. Arvelin, että vanhassa credentialissa on vielä riittävästi tilaa uusille leimoille, joten kierrettyäni katerdaalin lähdin seuraamaan keltaisia nuolia vanhaan kaupunkiin. Seurasin reittiä muutaman kilometrin enkä nähnyt ketään toista vaeltajaa. Päätin, että lyhennän alkumatkaa ajamalla metrolla Laia asemalta Forum Maialle. Taas piti pyytää paikallista apua, että sain ostettua lipun.

N-306 maantie

Forum Maijalla tiesin mihin suuntaan pitäisi kävellä, mutta kävelemällä ei viitsisi kovin pitkään etsiä reittiä, joten menin turisti-informaatioon, josta sain kartan ja ohjeet reitille. Eteenpäin ja keltaiset nuolet löytyivät. Pistäydyin kahvilla ja aloin kävellä kohti pohjoista, kohti Espanjaa. Matka kulki muutaman pienen kylän kautta koko matkan maantien N-306 reunaa pitkin aina Vilarinhoon saakka (n. 15 km). Autoja meni koko ajan ja ajattelin, ettei tämä ole häävin turvallinen reitti kävellä. Kadutti, etten mennyt rantareittiä.

Kiitos Vidalien peheelle yöpaikasta

Ketään muuta kävelijää ei näkynyt. Matka rasitti treenaamattomia jalkoja ja reppu alkoi painaa. Kello oli jo kohta viisi. Päätin yöpyä Vilarinhossa. Oli sunnuntai ja alberque oli kiinni. Oppaassa käskettiin hakemaan avain apteekista, mutta sekin oli kiinni. Lähimmät majapaikat olivat bussimatkan päässä. Kylään tullessa olin nähnyt kyltin: "All pilgrims are welcome to my home", joten päätin katsoa mitä tarjous sisältäisi. Palasin kilometrin taaksepäin ja soitin talon ovikelloa. Ei vastausta. Istuin kadulla ja mitetin mitä tehdä. Koska ovessa oli puhelinnumero soitin siihen. Portuglia puhuva mies vastasi ja keskustelimme paljoakaan toisiamme ymmärtämättä ja sitten mies sanoo: "10 minutes". Jäin istumaan ja odottamaan. Puolen tunnin päästä tuli pariskunta autolla ja pyysivät minut sisään, ohjasivat omakotiltalon taakse piharakennuksen toiseen kerrokseen ja tarjosivat huoneistoa 15 eurolla yöksi. Rouva keitti kahvit ja tarjosi leipää. Keskustelimme hetken netin kääntöohjelman kautta. Sain ensimmäisen majapaikan. Enkä olisi jaksanut kävellä kauemmaksi. Kiitos tälle pariskunnalle yöpaikasta.

Portoon

Lauantaiaamuna 25.2. 2012 klo 6:15 lähti Oulun lentokentältä AirBalticin lento Turun kautta Riiaan. Koneen vaihto ja matka jatkui Barcelonaan, missä olikin jo pidempi odotus. Portugalin lentoyhtiön (TAP) lento vei kävelijän perille Portoon. TAP tarjosi koneessa ilmaisen iltapalan, mikä oli ihmetys kun kaikesta saa nykyään maksaa erikseen. Viimeinen lento oli perillä 20:30. Aikaero Suomeen -2 h.

Lentoasemalla sain ostettua metrolipun paikalle sattuneen virkailijan avustuksella. Matka metrolinjaa E Bolhäon pysäkille (16:s pysäkki) vei n. 30 minuuttia. Vuosi sitten avattu, hienoon vanhaan taloon remontoitu Garden House Hostell oli vain noin sadan metrin päässä metroasemasta. Heti nukkumaan neljän hengen huoneeseen, muut tulivat peteihinsä vasta myöhemmin. Yön hinta 16 euroa ja hintaan sisältyi aamupala, ei mikään luxus, mutta riittävä. Aamulla olisi löydettävä Porton katedraalille vaellusreitin alkuun.



Garden House Hostell, Rua Santa Catarina 501, Porto.
Sisäänkäynti vihreästä ovesta.





Metroasema Bolhäo, ulostulo. Porton metrovaunut ja asemat ovat uusia.