Nousua ja laskua



St Jean Pied de Port 18.4.2011

Saavuin lähtöpaikkaan Pariisin kautta, junalla Bayonneen ja siitä paikallisjunalla St Jean Pied de Portiin.  Samaan paikkaan, johon keskiajalla kokoontui pyhiinvaeltajia yhdessä ylittämään Pyreneiden vuoristoa ja jota pitkin Napoleon aikanaan hyökkäsi Espanjaan.

Junassa tuli varmaankin parikymmentä vaeltajaa. Menin suoraan pyhiinvaeltajien toimistoon ilmoittautumaan. Toimistolla kirjattiin tiedot ylös ja sain pyhiinvaeltajan passin (2 e), siihen ensimmäisen leiman sekä kartan, jossa reitti on jaettu 33 etappiin ja näiden korkeuskäyrät sekä luettelo mahdollisista majapaikoista. Sen jälkeen minut ohjattiin majoittumaan (8 e), alapeti numero 109. Ensimmäinen yö ennen vaelluksen alkua St Jean Pied de Portissa antoi kokemuksen refugiomajoituksesta; samassa salissa parikymmenta vaeltajaa.

Aamulla 19.4.2011 tästä Porte dÈspangen läpi
ja vaellus alkaa

Kävin vielä ennen levolle menemistä katsomassa aamua varten mihin suuntaan aamulla askeleet vievät ja vanhassa kaupunginssa oleva linnoituksen raunioilla. Tullessa söin keiton, kanaa ja ranskikset ja leivoksen (12 euroa). Majapaikan edessä istui saksalainen Helmut miettien aamulla alkavaa vaellusta. Helmut oli ensimmäinen tapaamani vaeltaja. Pyysin, että hän ottaisi minusta kuvan refugion edessä.

Illalla yritän lähettää tekstiviestiä, mutta ei lähde, kun ei ole kenttää. Matkaa Santiago de Compostelaan on 774 km.



Lepoederilla 19.4.2011: tuolta olen tullut

Tiistaina 19.4.2011 klo 5.50 aloitin pyhiinvaelluksen pimeässä kuutamon valossa. Ensimmäisenä päivänä 24,8 kilometrin matka vei Ranskan puolelta Espanjaan, Col De Lepoederille.  Alku oli rankkaa nousua Pyreneiden yli SJPDP:n 170 metrin korkeudesta 1450 metriin ja sitten jyrkkää laskua 950 metriin. Oppaassa sanottiin: "extremely steep". Kyllä otti jalkoihin. Otin alun ehkä liian nopeasti ja minun piti monta kertaa muistuttaa itselleni, ettei tämän ole kilpailu, ei kilpailu lainkaan, jokainen tekee matkaa omaan tahtiinsa ja tekee omaa matkaansa.

Kahdeksan kilomertin päässä oli yksityinen albergue Orisson, jonka takapihalla oli telttoja. Myöhemmin jututin saksalaista naista, joka sanoi nukkuneensa ensimmäisen yön tuolla teltassa ja valvonut peläten, että tuuli vie koko teltan. Ranskan ja Espanjan raja ja Rolandin lähteen ohitin melkein huomaamatta ja olin siirtynyt Navarraan. Ylhäällä tuuli reippaasti, mutta aurinko paistoi. Vastaan tuli hevoslauma. Muita kävelijöitä oli edessä ja takana.



Ronchesvallen refugio 19.4.2011, 120 petiä

Ronchesvallesissa luostarin refugio oli uudistettu ja avattu uudelleen 2011, iso makuusali oli jaettu pienemmiksi looseiksi, joissa oli makuupaikat neljälle henkilölle. Luostarin majatalo on vastaanottanut pyhiinvaeltajia perustamisestaan saakka (1200 l.). Kylä on nähnyt taistelun, jossa ranskalaiset voittivat baskit vuonna 778. Iltaruoan nautin kylän ravintolassa. Pilgrimmenuna oli pastaa, ranskiksia, kalaa ja jälkiruokana jäätelö. Sen jälkeen kylän kirkossa messu, jossa kaikille lähtijoille pyydettiin siunausta, kaikki kansallisuudet mainittiin, mukana myös yksi Finlandiasta.

Nyt on menossa seitsemäs kävelypäivä.

Ronchesvalles - Larrasoana 27,7

Larrasoana - CizurMenor 21,2

CizurMenor - Puente La Reina 19,6

Puente La Reina - Los Argos

Los Argos - Logrono 27,8

Logrono - Najera 29,4

Aamulla olen lähtenyt matkaan aina kuuden aikoihin, lampun valossa. Kahtena ensimmäisena aamuna oli kuutamo, hämärässä oli hyvä kulkea. Ronchesvallesista lähdön jälkeen en uskonut opasteita vaan jatkoin maantietä pitkin ja kävelin siten muutaman ylimäärisen kilometrin. Nousua Alto De Mezequirizille (935 m), pyökkimetsää ja rinnepolkua ja Viskarretin jälkeen jyrkkää alastuloa. Zubirissa otin polvisärkyyn Panadolia ja jatkoin hitaasti matkaa. Oikealle ennen Larrasoanaan tuloa jäi iso magnesiittitehdasalue.

Aurinko on paistanut, mutta sitten tuli pilviset päivät. Oikea polvi alkoi reistata ja ajattelin kolmantena päivänä Larnassoasta lähdön jälkeen, etta tämä jää tähän. Alkupäivinä tein matkaa saksalaisen Helmutin kanssa siten, etta hän nukkui pitempään, saavutti puolessa matkaa ja siitä jatkoimme yhdessä majapaikkaan. Nyt hän on jäänyt puolipäivämatkaa taakse. Olen kulkenut siis pätkiä muiden kanssa ja vuorotellen ohittelemme toisia: espanjalaiset miehet 3, ranskalainen poika, pari korealaista, saksalaisia, vanha japanilainen, pari amerikkalaista yms. kirjoa riittää. Paikalliset ovat ystävällisia, nytkin yksi mies ohjasi minut tänne refugioon. Ohi mennessa sanovat Hola, buen camino!

Pamplona, Estafetakatu

Navarran pääkaupungissa, Pamplonassa kävin  katedralissa ja katsomassa kadun, jolla härkäjouksut pidetään, Hemingwayn suosima kahvila Iruna oli siinä vieressä. Istuskelin kaupungin keskustorilla. Leiman otin Navarran yliopistolta, hassussa paikassa, vartija käski antaa paperin ikkunasta ja sieltä virkailija sen leimasi. Credentialin sain lähtiessä ja siihen kerätään leimat majapaikoista, perillä todisteena matkasta. 

Ajattelin, että teen matkaa niin pitkään kuin pystyn kipeän jalan kanssa. Jos ei kestä niin ei. Kävi niin kipiää, että itketti. Otin Panadolia ja Ibusalia. Pyysin apua ylemmältä taholta ja kuin ihmeen kaupalla kipu on rauhoittunut, ei se polvi terve ole, mutta toimii kun rauhallisesti etenee. Lorgonosta ostin eilen kiinalaisten kaupasta kaksi polvitukea yhteensa yksi euro ja viisikymmenta senttiä. Tuntui toimivan paremmin kuin idealiside. Nyt on tullut kaksi rakkoa ja minkälaisia, ei mitään pieniä, vaan oikeita mollukoita. Jalat hautuu kengissä. Monenlaisia töppösia näyttää ihmisillä olevan, jotkut jopa lenkkareissa. En olisi pärjännyt ilman oikeita vaelluskenkiä. Kivirantit on pelastaneet varpaan kynnet monelta kolhulta.


Alto Pedron peltiset pyhiinvaeltajat

CizurMenorista alkoi Alto Perdron ylitys tihkusateessa, joka yltyi nousun aikana, laahasin jalkaa mukana, sattui "pirusti". Eihän tämän helppoa pitänyt ollakaan. Tuuli kiskoi Lidlin poncoa joka pyöri ja päästi sateen läpi, onneksi alla oli hyvä takki, en kastunut kokonaan. Joku vaeltaja työnsi pyöräänsä rinnepolkua ylös. Rinteen juurella oli teltta ja yöpyjiä, mahtanut olla kostea yö. Fuente Reniega, Kieltäymyksen lähde oli jossakin nousun juurella: paholainen tarjoamassa janoiselle valeltajalle vaihtokauppaa - vaihda usko vesiryyppyyn. Kiitos ei ja onneksi lähde on nykyjään kuiva. Kun pääsin ylös, otin itsestani kuvan. Huipulla pyöri pitkä jono tuulivoimaloita, joiden hurina kuului sateen ja tuulen läpi. Turbiinit rakennuttanut voimalayhtiö on tehnyt vuoren huipulle muistomerkin - peltiset pyhiinvaeltajat tähyävät seuraavaan kylään, Utergaan, jonne on matkaa 3,7 km ja minäkin jo kahvia kaipailin.

Ihmettelin miten pääsen ja jaksan alas. Alamäki oli kapeaa polkua ja irtokiviä. Siihen tupsahti kaksi iltalianoa ja mies antoi energiapalan ja hävisivat, enkelit.  Obanoksessa meitä oli neljä valeltajaa kulkemassa yhtämatkaa ja menimme kaikki pieneen kauppaan. Reput piti jättää ulos. Ostoslistallä näytti olevan jugurttia, joka syötiin pihalla, omenaa ja banaania sekä patonkia. Tässä kylässä yhtyvät Rankasta tuleva vaellusreitti ja kaakkois Espanjasta tuleva Camino Aragonés. Illalla peltimuistomerkin luona otettu kuva jo nauratti. Olin nähnyt muiden aurinkoisia kuvia kyseiselta paikalta ja minun kuva oli kaikkea muuta ja itse otettu. Ovat näma italialaiset enkelit kulkeneet edessa ja takana koko matkan ajan, nyt ohittivat ja tuskin näen enää. (Näin heidät Santiago de Compostelassa). Majapaikkana Puente la Reinassa yksityinen refugio Santiago Apostol kylän laidalla, 8 e, kengät savisina ja vaatteet märkinä. Kaikki pesee pyykkiä ja kuivattaa kamppeitaan.

1100- luvulla rakennettu Puente la Reina, silta yli Arga joen

Puente la Reinasta matka jatkui Estellaan ja Villamayor de Marjardin kautta Los Argosiin ja Logronoon (145 000 as.)  Pieniä kyliä, keskiaikaisia siltoja ja kirkkoja. Sataa vettä. Rio Salado on mainittu 1200 luvun vaellusoppaassa: veden sanottiin oleva pahaa ja hevoset, jotka sitä joivat kuolivat. Paikalliset tiesivät tämän, mutta eivät kertoneet sitä vaeltajille, vaan odottivat puukkojen kanssa, että saivat nylkeä kuolleet eläimet.

Viana on 3 500 asukkaan kylä, joka on perustettu 1300 luvulla. Vianassa asui Cesare Borgia (paavi Aleksanteri VI poika), joka sai surmansa 1219 taistelussa. Kylässä on vielä vanhoja palatseja ja kartanoita.Logrono on La Riojan pääkaupunki. Torin reunalla oli Kuppa -niminen ravintola. Ja taas kirkkoja.

Kahtena päivanä olen tehnyt 30 km matkaa, en osaa haahuilla kylissä, jokin painaa eteenpäin. Kirkoissa olen pistäytynyt. Pääsiäista olen viettanyt mielessani. Kiitollinen olen jos saan jatkaa matkaa. Eilen aamulla sateessa kömpiessa laitoin MP3 soittimen päälle ja sieltä ensimmaisenä tuli Jari Sillanpään laulamana Faryland, siis Satumaa englanniksi, miten sen sanat tulivatkin sopivaan aikaan. No, soitin suostui soittamaan vain viisi laulua ja sammui sitten, mikälie tuli. Turhaan tuli otettu koko soitin, olisin pärjännyt puhelimella. Kuvia olen napsinut, mutta taitavat näyttää synkilta sadekuvilta.  Maisemat on upeita, viimeiset päivät Navarran puolella ja nyt LaRionojassa viinitarhojen keskella kulkemista.

23.4.2011 Monasterio de Irachen (1200 l.) Puente de Vino
 tarjoaa hanasta viiniä pyhiinvaeltajille, toisesta hanasta tulee vettä.
Paikalla oli jo 1054 pyhiinvaeltajien sairaala.

Camino on puhutellut monella tapaa, välillä olen mitettinyt mitä ihmettä teen tällä kävellen ja matkaa taittaen, kun voisin tehda kotitöitä ja maata aamulla pitkään. Jokin vetää ja puskee eteenpäin. Tunteet vaihtelee epäuskosta uskoon, kiitollisuus ja ilo, valillä on kyyneleet silmissä, kuten nytkin. Varsinkin kun on yksin. Kaksi suomalaista "kuulin" Estellassa kaupassa, mutta he jäivat siihen pakkaamaan ostoksiaan. Huomenna on tarkoitus ottaa rauhallisemmin, seuraavaan pysahdyspaikkaan vain 21 km.

Teille kaikille terveisiä ja pitäkää toisistanne huolta.

Enpä saanut kuvia lisättyä, on tuo espanjan kielen taito niin huono, ettei ohjeista ota selvää. Aika loppuu, menköön kirjoitusvirheineen, korjaillaan niitä joskus.

"Oh if I had a pair of wings my dream world I would see and
never would I fly away so happy I would be.
A prisoner of fate I am no matter how I try -
while captured by my destiny my dreams and hopes still fly!"

Unto Mononen Engl. B. Helsingius