Paivan paistetta



Tunnelmallinen majapaikka

27.4.2011 9. kävelypäivä. Eilinen ilta Granonin kirkon tornissa oli mieliinpainuva. Hospitalierot laittoivat illallikseksi salaattia, pastaa ja jälkiruoaksi keksejä. Joku haki kaupasta viiniä, pöytä katettiin ja sitten syötiin. Paikalla oli noin 20 vaeltajaa. Majatalo toimii lahjoitusvaroin eli yöpymisestä ja ruoasta sai maksaa omantunnon mukaan. Jätin kassaan 15 euroa.

Tiskattuamme ja siivottuamme jäljet, menimme "salaoven" kautta kirkon takayläosaan. Istuimme siella puisilla tuoleilla, jolla lienee istunut tuhansia vaeltajia ennen meitä. Kynttilät paloivat ja emäntämme kertoi kertomuksen toivosta, rauhasta, rakkaudesta ja uskollisuudeta. Niiden valon toivoisi loistavan ihmisen sisällä ja näkyvän myös ulos. Sen jalkeen kynttilä kiersi kädestä käteen ja jokainen sai sanoa toisille tai itselleen jotakin tarkeää. "Kiitos tästä matkasta, olkoon se siunattu kaikille." Kanadalainen vanhempi  mies soitti huilua ennen ja tilaisuuden jälkeen. Iltatoimet ja nukkumaan. Kuorsasimme vuorotellen, minäkin heräsiin omaan porinaani, vaikka on korvatulpat. Toivottavasti en häirinnyt pahasti muita. Selällään ei saisi maata.

Aamupalan jälkeen matkaan, myöhemmin kuin tavallisesti, nyt kello oli jo puoli kahdeksan. Lähteestä vettä pulloon. Ohitin LaRiojan ja Castillan rajan. Reitti oli nyt tosi tylsää käveltavää, maantien reunaa, peltoja toisella puolella, melko tasaista. Redecilla del Caminon kirkossa on eräs caminon jalokivi: 1200 luvulta periäisin oleva yhdestä kivestä muotoiltu kasteallas.Aurinko alkoi lammittää ja laitoin eilisen pyykin hielumaan repun reunaan kuivumaan. Beloradossa kaupassa käytyäni huomasin niiden vielä siellä roikkuvan.




27.4.2011 Matkalla Tosantosiin

Pieniä kyliä. Lähdellä Beloradoa pysähdyin ja söin eilen ostamani salaattilounaan. Belorado on pieni viihtyisä kaupunki. Katsoin oppaasta ja se eilen ohittamani Santo Domino on perustettu jo 1100 luvulla. Nimetty benediktiläismunkin mukaan, joka pyhitti elämansa auttaakseen pyhiinvaeltajia, perusti sairaaloita ja hoiti sairaita, kunnosti teitä ja näin hanelle nimettiin tämä oma kaupunki 1044. Katedraalin rakentaminen aloitettiin 1158.

Entisaikojen vaeltaja teki lähtiessään testamentin, koska takaisin paluusta ei ollut tietoa, moni jäi matkalle. Raunioita vahoista sairaaloista ja majapaikosta on ollut matkan varrella. Tänä aamuna katsoin kaukaa jotakin raunioita, jolle paikallinen mies meni. Rauniot siinä murenemaan. Ajattelin, etta juuri nyt kun minä olen matkalla. Lähempänä selvisi, etta ne oli isoja, tosi isoja heinäpaaleja ja isäntä kaatoi siita yhden osan aamupahnoiksi elikoille. :)



Beloradossa kävin kaupassa, join kahvit ja haahuilin keskusaukiolla. Muitakin vaeltajia siihen tuli. Lähdin matkaan ja pyörin vähän ympäriinsä, mutta löysin sitten merkit. Vaellusreitti on merkitty erittäin hyvin, tarvitsee vain seurata keltaisia nuolia tai simpukan kuvia, opaskartasta katson etäisyyksiä ja korkeuseroja. Hyvänä oppaana on edellä kulkeva reppuselkäinen vaeltaja.

Yhteinen iltaruoka: salaattia, linssikeittoa ja omena. Nam.

5 km matkaa Tosantosiin, pieneen kyläseen. Piedra del mar Par. franciskanimunkkien ylläpitämään alberquehen päätin jäädä yöksi. Vastaanotto oli lämmin ja paikat neuvottiin. Majoittuminen, suihku, pyyki kuivumaan ja sitten vähän muistiinpanoja. Viidelta mennään katsomaan kylän kirkkoa, seitsemältä on yhteinen ruokailu ja sen jälkeen iltahartaus ja nukkumaan. Aaamulla ei saa nousta ennen seitsemää. Mies (munkkiko ?) sanoi, että caminolla ei saa olla kiire. Siina yksi opetus kiiruhtajalle. Paikka alkaa täyttyä ja tuttuja kulkijoitakin näkyy. Illalla käytiin katsomassa vuoreen hakattua Virgen de la Pe´na -kirkkoa.

Huomenna 19,1 km taival St Juan de Ortegaan, lyhyt matka, mutta on nousua ja laskua. Tämän päivän taival oli 21,9 km. Hyvä levätä välillä.

"Sina pieni matkasauva,

pida kiinni vasyneestä.

Anna usko silmistäsi
oman sieluni sumuun.
Anna mieli uskalias
joka kestää kosketuksen
eikä jätä kokematta
kuinka ihminen itkee.
Tule liki kylkeäni
naura kauaksi katkeruus
estä suukoin pelonhetki
siirrä sydämeen kultaa. "

Kirkon ullakolla



Najera 25.-26.4.2011

Kun päivä alkaa aamulla, ei illalla tiedä  miten se päättyy.

Logronosta Najeraan 29,4 km, matkan varrella tekojärvi ja puistoa, virkistysaluetta. Vähän ennen Navarettea oli 1200 -luvulta peräisin olevan pyhinvaeltajien sairaalan rauniot. Navarreten jäkeen oli hautausmaa. Kulku risteilee maantien N120 molemmpin puolin. Najeran kaupunki oli 1100 luvulla Navarran pääkaupunkina. Vuonna 1052 kuningas Don Garcia perusti luostarin Santa Maria la Real.

Petejä Najeran majapaikassa oli yli 90. Illalla söin omia eväitä: patonkia, 2 kalapurkkia, 2 jugurttia, omenan ja suklaata. Vastaanoton tiskillä on myytävänä paikallista viiniä: 1,50 e/pullo, ei ole hinnalla pilattu. Ikkunat oli kiinni ja aamuyöstä kauhea hiki.

Tänään 26.4.2011 on kahdeksas päivä ja liikkeelle kuuden jälkeen, muutama muu lähti samoihin aikoihin, suurin osa jäi nukkumaan. Vapaaehtoisten pitämä kunnallinen majatalo ei ottanut virallista maksua, mutta vapaaehtoisen lahjoituksen sai tehdä. Läihtiessa nuori nainen vielä halasi ja toivotti Buen Caminot. Omenaa pureskellen, laastarit jaloissa, maasetutua, mäkeä ylös luostarin takaa.

Ensimmäisenä etappina 5,8 kilometrin päässä ylämäessa Azofra ja sieltä löytyikin jo avoinna oleva kahvila ja kuuma maitokahvi. Vannoutunut teenjuoja on siirtynyt kahvittelemaan. Saa siitä energiaa ja piristystä ja täällä se on hyvää eika ollenkaan vakevää.

Seuraava etappi 9,3 km luonnonpolkuja ja erittäin savista tieta. Savi tarttuu kenkiin ja kohta on isot möhkälkeet kannettavana. Yritän kiertää pellon puolella, mutta samaa savea on sielläkin. Pysähdyn levähdyspaikalla, syön patonkia ja metukkaa, siitä saa rasvaa ja suolaa. Roska astiat on täynnä, kunnan mies on juuri tulossa siivoamaan. Ohita pahasti nilkuttavan miehen, on loukannut nilkkansa.

Ennen Ciruenaa on golfkenttä ja -klubi, paljon uusia rakennuksia ja suurin osa tyhjänä. Ilmeisesti Espanjan lama koettelee eikä uudet asunnot mene kaupaksi. Osa historiallisesta pyhiinvaellusreitistä on jäänyt uuden asuntoalueen ja niiden teiden alle. Sääli.

26.4.2011 Santo Domingo de Calzada Katedraali 1158-1600-l.

Sitten 5,9 km Santo Domingo Se Calzadaan (5 600 as). Sinne piti jäädä yöksi, mutta enpäs jäänytkään, albergue ei ollut vielä auki ja menin sen sijaan ensin katedraaliin katsomaan kukkoa ja kanaa. Tarinan mukaan Hugonell poika oli vanhempiensa kanssa matkalla Santiagoon ja tässä kaupungissa majatalontyttö rakastui haneen, mutta ei saanut vastakaikua. Kostaakseen tyttö laittoi korun pojan taskuun ja syytti aamulla tätä varkaaksi. Poika tuomittiin hirtettäväksi. Vanhemmat surivat. Poika hirtettiin. Vanhemmat pyytämään syömässä oleelta tuomarilta, että saavat ottaa ruumiin alas. Tuomari sanoi, etta poika on yhtä kuollut kuin tässä hänen lautasellaan oleva kukko ja kana. Kukko ja kana siita lentamään. Pyhä Jaakob oli pidellyt poikaa jaloista ja poikapa olikin hengissä. Tästä muistoksi katedraalissa pidetaään elävää kukkoa ja kanaa. Vaihtavat niitä tietysti viikottain, eihän ne muuten hengissä enää olisi ja muutenkin pitävät huolta eläinsuojelusta. Katedraali oli tietysti vanha ja upea. Erilliseen torniin olisi ollut lisamaksu, enkä mennyt.

Reppu selkään ja matka jatkui seuraavaan paikkaan 5,8 km Granon. Joku meni edella ja joku tuli takana. Toivoin, etta majapaikassa olisi tilaa, oppaan mukaan 40 paikkaa. Ja millainen paikka! Yösijani on kirkon tornissa, uskokaa tai alkää, keskiaikaisen kirkon tornissa. Pyykit kuivumassa kirkon ullakolla. Varasin patjan pienen ikkunan alta, jos olisi kirkas taivas voisi katsoa tähtiä. Tämä jää kyllä mieleen loppuiäksi.



Hetki Granonissa, ylhäällä kirkossa 27.54.2011

Erittäin ystävälliset hospitalierot, tarjoavat ruoan klo 19 ja messu on klo 20, myös aamupala tarjotaan. Kun kysyin hintaa, ei síta ollut. Mies näytti laatikkoa, johon saa jättää ja josta saa ottaa jos on tarvis. Olin paikassa kolmas majoittuja, edelläni oli tullut se ranskalainen poika, joka aloitti SJPDP:sta samana aamuna. On kävellyt reitin jo viime vuonna. Muita alkoi tulla sen jälkeen. Majoituskirjassa ei näyttanyt olevan suomalaisten kuittauksia.

Katsoin suunnitelmaani ja päivät ovat aivan sekaisin. En tiedä miten olen hyppinyt sellaisella vauhdilla, että jatko pitää suunnitella uudelleen. Jalka ei ole pahemmin vaivannut, etenen hitaasti vauhdilla, mutta sinnillä. Mitähän huominen päivä on varannut meille ?

Eurolla saa naputella 20 minuttia ja nyt se on täynnä. Katson vielä uutiset. Kuvia en enää yritäkään lisätä.

Nousua ja laskua



St Jean Pied de Port 18.4.2011

Saavuin lähtöpaikkaan Pariisin kautta, junalla Bayonneen ja siitä paikallisjunalla St Jean Pied de Portiin.  Samaan paikkaan, johon keskiajalla kokoontui pyhiinvaeltajia yhdessä ylittämään Pyreneiden vuoristoa ja jota pitkin Napoleon aikanaan hyökkäsi Espanjaan.

Junassa tuli varmaankin parikymmentä vaeltajaa. Menin suoraan pyhiinvaeltajien toimistoon ilmoittautumaan. Toimistolla kirjattiin tiedot ylös ja sain pyhiinvaeltajan passin (2 e), siihen ensimmäisen leiman sekä kartan, jossa reitti on jaettu 33 etappiin ja näiden korkeuskäyrät sekä luettelo mahdollisista majapaikoista. Sen jälkeen minut ohjattiin majoittumaan (8 e), alapeti numero 109. Ensimmäinen yö ennen vaelluksen alkua St Jean Pied de Portissa antoi kokemuksen refugiomajoituksesta; samassa salissa parikymmenta vaeltajaa.

Aamulla 19.4.2011 tästä Porte dÈspangen läpi
ja vaellus alkaa

Kävin vielä ennen levolle menemistä katsomassa aamua varten mihin suuntaan aamulla askeleet vievät ja vanhassa kaupunginssa oleva linnoituksen raunioilla. Tullessa söin keiton, kanaa ja ranskikset ja leivoksen (12 euroa). Majapaikan edessä istui saksalainen Helmut miettien aamulla alkavaa vaellusta. Helmut oli ensimmäinen tapaamani vaeltaja. Pyysin, että hän ottaisi minusta kuvan refugion edessä.

Illalla yritän lähettää tekstiviestiä, mutta ei lähde, kun ei ole kenttää. Matkaa Santiago de Compostelaan on 774 km.



Lepoederilla 19.4.2011: tuolta olen tullut

Tiistaina 19.4.2011 klo 5.50 aloitin pyhiinvaelluksen pimeässä kuutamon valossa. Ensimmäisenä päivänä 24,8 kilometrin matka vei Ranskan puolelta Espanjaan, Col De Lepoederille.  Alku oli rankkaa nousua Pyreneiden yli SJPDP:n 170 metrin korkeudesta 1450 metriin ja sitten jyrkkää laskua 950 metriin. Oppaassa sanottiin: "extremely steep". Kyllä otti jalkoihin. Otin alun ehkä liian nopeasti ja minun piti monta kertaa muistuttaa itselleni, ettei tämän ole kilpailu, ei kilpailu lainkaan, jokainen tekee matkaa omaan tahtiinsa ja tekee omaa matkaansa.

Kahdeksan kilomertin päässä oli yksityinen albergue Orisson, jonka takapihalla oli telttoja. Myöhemmin jututin saksalaista naista, joka sanoi nukkuneensa ensimmäisen yön tuolla teltassa ja valvonut peläten, että tuuli vie koko teltan. Ranskan ja Espanjan raja ja Rolandin lähteen ohitin melkein huomaamatta ja olin siirtynyt Navarraan. Ylhäällä tuuli reippaasti, mutta aurinko paistoi. Vastaan tuli hevoslauma. Muita kävelijöitä oli edessä ja takana.



Ronchesvallen refugio 19.4.2011, 120 petiä

Ronchesvallesissa luostarin refugio oli uudistettu ja avattu uudelleen 2011, iso makuusali oli jaettu pienemmiksi looseiksi, joissa oli makuupaikat neljälle henkilölle. Luostarin majatalo on vastaanottanut pyhiinvaeltajia perustamisestaan saakka (1200 l.). Kylä on nähnyt taistelun, jossa ranskalaiset voittivat baskit vuonna 778. Iltaruoan nautin kylän ravintolassa. Pilgrimmenuna oli pastaa, ranskiksia, kalaa ja jälkiruokana jäätelö. Sen jälkeen kylän kirkossa messu, jossa kaikille lähtijoille pyydettiin siunausta, kaikki kansallisuudet mainittiin, mukana myös yksi Finlandiasta.

Nyt on menossa seitsemäs kävelypäivä.

Ronchesvalles - Larrasoana 27,7

Larrasoana - CizurMenor 21,2

CizurMenor - Puente La Reina 19,6

Puente La Reina - Los Argos

Los Argos - Logrono 27,8

Logrono - Najera 29,4

Aamulla olen lähtenyt matkaan aina kuuden aikoihin, lampun valossa. Kahtena ensimmäisena aamuna oli kuutamo, hämärässä oli hyvä kulkea. Ronchesvallesista lähdön jälkeen en uskonut opasteita vaan jatkoin maantietä pitkin ja kävelin siten muutaman ylimäärisen kilometrin. Nousua Alto De Mezequirizille (935 m), pyökkimetsää ja rinnepolkua ja Viskarretin jälkeen jyrkkää alastuloa. Zubirissa otin polvisärkyyn Panadolia ja jatkoin hitaasti matkaa. Oikealle ennen Larrasoanaan tuloa jäi iso magnesiittitehdasalue.

Aurinko on paistanut, mutta sitten tuli pilviset päivät. Oikea polvi alkoi reistata ja ajattelin kolmantena päivänä Larnassoasta lähdön jälkeen, etta tämä jää tähän. Alkupäivinä tein matkaa saksalaisen Helmutin kanssa siten, etta hän nukkui pitempään, saavutti puolessa matkaa ja siitä jatkoimme yhdessä majapaikkaan. Nyt hän on jäänyt puolipäivämatkaa taakse. Olen kulkenut siis pätkiä muiden kanssa ja vuorotellen ohittelemme toisia: espanjalaiset miehet 3, ranskalainen poika, pari korealaista, saksalaisia, vanha japanilainen, pari amerikkalaista yms. kirjoa riittää. Paikalliset ovat ystävällisia, nytkin yksi mies ohjasi minut tänne refugioon. Ohi mennessa sanovat Hola, buen camino!

Pamplona, Estafetakatu

Navarran pääkaupungissa, Pamplonassa kävin  katedralissa ja katsomassa kadun, jolla härkäjouksut pidetään, Hemingwayn suosima kahvila Iruna oli siinä vieressä. Istuskelin kaupungin keskustorilla. Leiman otin Navarran yliopistolta, hassussa paikassa, vartija käski antaa paperin ikkunasta ja sieltä virkailija sen leimasi. Credentialin sain lähtiessä ja siihen kerätään leimat majapaikoista, perillä todisteena matkasta. 

Ajattelin, että teen matkaa niin pitkään kuin pystyn kipeän jalan kanssa. Jos ei kestä niin ei. Kävi niin kipiää, että itketti. Otin Panadolia ja Ibusalia. Pyysin apua ylemmältä taholta ja kuin ihmeen kaupalla kipu on rauhoittunut, ei se polvi terve ole, mutta toimii kun rauhallisesti etenee. Lorgonosta ostin eilen kiinalaisten kaupasta kaksi polvitukea yhteensa yksi euro ja viisikymmenta senttiä. Tuntui toimivan paremmin kuin idealiside. Nyt on tullut kaksi rakkoa ja minkälaisia, ei mitään pieniä, vaan oikeita mollukoita. Jalat hautuu kengissä. Monenlaisia töppösia näyttää ihmisillä olevan, jotkut jopa lenkkareissa. En olisi pärjännyt ilman oikeita vaelluskenkiä. Kivirantit on pelastaneet varpaan kynnet monelta kolhulta.


Alto Pedron peltiset pyhiinvaeltajat

CizurMenorista alkoi Alto Perdron ylitys tihkusateessa, joka yltyi nousun aikana, laahasin jalkaa mukana, sattui "pirusti". Eihän tämän helppoa pitänyt ollakaan. Tuuli kiskoi Lidlin poncoa joka pyöri ja päästi sateen läpi, onneksi alla oli hyvä takki, en kastunut kokonaan. Joku vaeltaja työnsi pyöräänsä rinnepolkua ylös. Rinteen juurella oli teltta ja yöpyjiä, mahtanut olla kostea yö. Fuente Reniega, Kieltäymyksen lähde oli jossakin nousun juurella: paholainen tarjoamassa janoiselle valeltajalle vaihtokauppaa - vaihda usko vesiryyppyyn. Kiitos ei ja onneksi lähde on nykyjään kuiva. Kun pääsin ylös, otin itsestani kuvan. Huipulla pyöri pitkä jono tuulivoimaloita, joiden hurina kuului sateen ja tuulen läpi. Turbiinit rakennuttanut voimalayhtiö on tehnyt vuoren huipulle muistomerkin - peltiset pyhiinvaeltajat tähyävät seuraavaan kylään, Utergaan, jonne on matkaa 3,7 km ja minäkin jo kahvia kaipailin.

Ihmettelin miten pääsen ja jaksan alas. Alamäki oli kapeaa polkua ja irtokiviä. Siihen tupsahti kaksi iltalianoa ja mies antoi energiapalan ja hävisivat, enkelit.  Obanoksessa meitä oli neljä valeltajaa kulkemassa yhtämatkaa ja menimme kaikki pieneen kauppaan. Reput piti jättää ulos. Ostoslistallä näytti olevan jugurttia, joka syötiin pihalla, omenaa ja banaania sekä patonkia. Tässä kylässä yhtyvät Rankasta tuleva vaellusreitti ja kaakkois Espanjasta tuleva Camino Aragonés. Illalla peltimuistomerkin luona otettu kuva jo nauratti. Olin nähnyt muiden aurinkoisia kuvia kyseiselta paikalta ja minun kuva oli kaikkea muuta ja itse otettu. Ovat näma italialaiset enkelit kulkeneet edessa ja takana koko matkan ajan, nyt ohittivat ja tuskin näen enää. (Näin heidät Santiago de Compostelassa). Majapaikkana Puente la Reinassa yksityinen refugio Santiago Apostol kylän laidalla, 8 e, kengät savisina ja vaatteet märkinä. Kaikki pesee pyykkiä ja kuivattaa kamppeitaan.

1100- luvulla rakennettu Puente la Reina, silta yli Arga joen

Puente la Reinasta matka jatkui Estellaan ja Villamayor de Marjardin kautta Los Argosiin ja Logronoon (145 000 as.)  Pieniä kyliä, keskiaikaisia siltoja ja kirkkoja. Sataa vettä. Rio Salado on mainittu 1200 luvun vaellusoppaassa: veden sanottiin oleva pahaa ja hevoset, jotka sitä joivat kuolivat. Paikalliset tiesivät tämän, mutta eivät kertoneet sitä vaeltajille, vaan odottivat puukkojen kanssa, että saivat nylkeä kuolleet eläimet.

Viana on 3 500 asukkaan kylä, joka on perustettu 1300 luvulla. Vianassa asui Cesare Borgia (paavi Aleksanteri VI poika), joka sai surmansa 1219 taistelussa. Kylässä on vielä vanhoja palatseja ja kartanoita.Logrono on La Riojan pääkaupunki. Torin reunalla oli Kuppa -niminen ravintola. Ja taas kirkkoja.

Kahtena päivanä olen tehnyt 30 km matkaa, en osaa haahuilla kylissä, jokin painaa eteenpäin. Kirkoissa olen pistäytynyt. Pääsiäista olen viettanyt mielessani. Kiitollinen olen jos saan jatkaa matkaa. Eilen aamulla sateessa kömpiessa laitoin MP3 soittimen päälle ja sieltä ensimmaisenä tuli Jari Sillanpään laulamana Faryland, siis Satumaa englanniksi, miten sen sanat tulivatkin sopivaan aikaan. No, soitin suostui soittamaan vain viisi laulua ja sammui sitten, mikälie tuli. Turhaan tuli otettu koko soitin, olisin pärjännyt puhelimella. Kuvia olen napsinut, mutta taitavat näyttää synkilta sadekuvilta.  Maisemat on upeita, viimeiset päivät Navarran puolella ja nyt LaRionojassa viinitarhojen keskella kulkemista.

23.4.2011 Monasterio de Irachen (1200 l.) Puente de Vino
 tarjoaa hanasta viiniä pyhiinvaeltajille, toisesta hanasta tulee vettä.
Paikalla oli jo 1054 pyhiinvaeltajien sairaala.

Camino on puhutellut monella tapaa, välillä olen mitettinyt mitä ihmettä teen tällä kävellen ja matkaa taittaen, kun voisin tehda kotitöitä ja maata aamulla pitkään. Jokin vetää ja puskee eteenpäin. Tunteet vaihtelee epäuskosta uskoon, kiitollisuus ja ilo, valillä on kyyneleet silmissä, kuten nytkin. Varsinkin kun on yksin. Kaksi suomalaista "kuulin" Estellassa kaupassa, mutta he jäivat siihen pakkaamaan ostoksiaan. Huomenna on tarkoitus ottaa rauhallisemmin, seuraavaan pysahdyspaikkaan vain 21 km.

Teille kaikille terveisiä ja pitäkää toisistanne huolta.

Enpä saanut kuvia lisättyä, on tuo espanjan kielen taito niin huono, ettei ohjeista ota selvää. Aika loppuu, menköön kirjoitusvirheineen, korjaillaan niitä joskus.

"Oh if I had a pair of wings my dream world I would see and
never would I fly away so happy I would be.
A prisoner of fate I am no matter how I try -
while captured by my destiny my dreams and hopes still fly!"

Unto Mononen Engl. B. Helsingius



Aamulla matkaan



Kevät on jokiaavalla ihanassa vaiheessa: lumet sulaa ja linnut palaavat etelästä, joutsenet ovat tulleet ja kohta kuuluu kuovin huudot.

Varhain aamulla koittaa lähtöpäivä. Lähdön lähestyessä muistuu mieleen kaikenlaista mitä pitäisi muka välttämättä tehdä ennen lähtöä. Nyt on vain vedettävä henkeä ja uskottava, että olen valmistautunut matkaan niin hyvin kuin voin, kaikki menee hyvin ja kotiväkikin pärjää.

Repulle tuli painoa kahdeksan kiloa. Katkolahjehousuiksi löytyi Fjällrävenin Sipora Ladyt ja keltaisia kengännauhat löytyivät vasta tänään. Reppu menee ruumaan ja muutamat käsimatkatavarat laitoin kangaskassiin. Huomenna iltapäivällä olen Pariisissa. Kaksi kertaa on mielessä käynyt ajatus, että mihinkähän olen ryhtynyt. Yritän laitaa viestiä jostakin matkan varrelta, onhan niitä nettikahviloita.

Sortavalan ortodoksinen kirkko 2010

Hyvää tahtia



Viiden viikon varusteet 1.4.2011 klo 19:14

Eilen pakkasin tavarat ja hyvää tahtia ulkoilutin repun koekävelyllä, painoa selässä oli 6,7 kg.  Viiden tunnin harjoituslenkin pituudeksi tuli 25 km keskinopeuden ollessa 4,82 km/h. Mittarin mukaan tuli otettu 33 193 askelta ja 1292 kcal paloi. Elämäni pisin kävelylenkki.

Olin lähdössa 11 kilometrin lenkille, mutta matkalla päätinkin pidentää reittiä, jotta saan tuntumaa siihen miltä pitkänmatkan kävely oikeasti tuntuu. Reppu istui selkään hyvin, eikä sen kanssa ollut ongelmia, lopullinen paino tulee olemaan seitsemän kiloa, joten sen jaksaa kantaa. Sauvoja käytin koko ajan ja ne auttava hyvin matkanteossa. Kuuden asteen lämpötilassa aluskerrasto, Haltin winstopper housut ja Milletin tuulenpitävä takki, pipo ja korvaläpät sekä hansikkaat olivat juuri oikeat varusteet, ei ollut hiki eikä kylmä. 

VT 27 ja VT 28 risteys 12.2.2011 klo 11:54

Olin aamulla päättänyt pitää nestepäivän, koska koko viikon oli ollut turvottava olo, en siis ollut syönyt mitään. Otin mukaan hapollisen lähdevesipullon ja ovelta vielä käännyin takaisin ja sieppasin taskuun yhden ison palan 80 prosenttista suklaata. Ne osoittautuivat syömättömälle liian heikoiksi eväiksi pitkälle kävelylle. Napsin suklaapalasta 10, 15 ja 20 kilometrin kohdalla. Parin minuutin tauko tuli mennessä ja palatessa (toiletissa käynti ja lyhyt istahdus koulun katoksessa), muutoin olin koko ajan jalkojen päällä. Paluumatkalla 20 kilometrin kohdalla alkoi tuntua pohkeissa pakotusta ja toisen jalan jalkapohjassa kihelmöintiä. Nyt olisi pitänyt ymmärtää pysähtyä ja kiristää nauhat. Kun sitä en tehnyt, pääsi jalka liikkumaan ja peukkuvarpaan alle kehittyi loppumatkasta rakko. Hetken pohdin ajatuksissani kotiin soittamista ja paluukyydin tilaamista, mutta sinnillä eteenpäin, eihän caminollakaan voi pyytää kyytiä, jos alkaa väsyttää.  

Varalaskupaikka, 3 km suoraa 2.4.2011 klo 12:53



Päivä päättyi lopulta ylenmääräiseen heikotukseen. Kotona oli ensimmäistä kertaa talven jälkeen lämmitetty pihasauna. Lauteilla maaten venyttelin jäseniä. Kuumuus vei voimat, alkoi pyörryttä ja vaivoin itseni keräten pääsin takaisin tupaan ja suoraan vaakatasoon sohvalle. Pienten nokkaunien jälkeen söin vähän, puhkaisin rakon ja ilta menikin sitten levätessä.

Aamulla olo oli kieltämättä kankea, mutta muuten hyvä.  Reppu siis selkään ja matkaan, mutta pitää muistaa tankata, syödä ja juoda ja pitää lepotaukoja. Caminolla mennään hyvää tahtia eteenpäin, takaisin ei tarvitse palata.

"Oli ihana kesäpäivä ja helppo marssia vaaralta toiselle. He pysähtyivät juomaan välillä purosta, väliin puhalsivat tuohilipin pintaa lähteen reunalla ja taittoivat taas taivalta hyvää tahtia. Kun alkoi väsyttää kovasti, Ämmi istutti Annan ison pihlajan alle ja kaivoi tuohirepusta evästä. Ja millaista evästä! Ämmi vuoli kuvalihaa, mursi selvästä rukiista tehtyä leipää ja antoi leilistä piimää päälle. Sellaista juhla-ateriaa hän ei ollut koskaan metsässä saanut, ja hyvällä halulla hän eväänsä söi."

Kymmenen onnen Anna. Paula Havaste.

Kiitos tästä

Turistilla on oikeudet, ja turisti sanoo: "Anna minulle, minä haluan, minä vaadin".
Vaeltajalla olkoon nöyryyttä. Vaeltaja sanokoon: "Kiitos tästä".

Unescon maailmanperintökohteeksi 1993 nimetty vaellusreitti, camino, elää siitä, että ihmiset kävelevät sitä. Kävelevät hiljentyen miettimään, pukeutuen yksinkertaisesti, ponnistellen fyysisesti, välttäen roskaamista ja metelöintiä sekä kunnoittaen, kannustaen ja auttaen kanssakulkijoitaan.  
 
Teen samaa matkaa muiden kanssa iästä, kielestä, rodusta, uskonnosta, taloudellisesta asemasta ja koulutuksesta riippumatta. Jossakin vaiheessa toivon tajuavani, että minä todella kävelen ja kävelin sen, eikä elämässä enää ole suuria esteitä, armon osallisuus suojaa ja tuuli puhaltaa selän takana. Perillä pyhä kuiskaisi: "Matka jatkuu, mennään kotiin, palaamme elämään mistä lähdimme, olemme sama, mutta emme ole sama".

Kengät Viipurin torilla 3.10.2009 klo 18:34

"Heitä on paljon, yksinäisiä vaeltajia
Heitä on paljon, yksinäisiä vaeltajia
kulkemassa tietä, joka on viiltoja vailla.
Erheet sydämissä, kaipaus sielussa,
huulilla outo ääni: minne, miksi."

L.J. 1932