maanantai 7. maaliskuuta 2016

Monestir de Montserrat-Castelloli-Igualada 7.-8.3.2016



Matkanteossani ei ole mikään kiire. Minulla on kaksi viikkoa aikaa kävellä niin pitkälle/lyhyesti kuin haluan. Leida voisi olla hyvä päätepiste. Kahden viikon jälkeen palaan takaisin Barcelonaan ja saan kumppanikseni ystävän, jonka kanssa jatkamme kaksi viikoa ranskalaisella reitillä. 
 
Kävin toisena päivänä Sahalaitavuoren huipulla. Menin funikularilla ja kiertelin ylähäällä. Upeat maisemat joka suuntaan. Alas lähdin polkua pitkin. Vähän aikaa kuljettuani ihmettelin, että miksi haluan rasittaa polviani, mutta eihän siinä auttanut muu kuin jatkaa matkaa. Kävin katedraalissa katsomassa mustaa madonnaa. Hänellä on maapallo toisessa kädessä. Lasisuojassa on siinä kohtaa aukko ja katoliset koskettavat maapalloa. Yritin etsiä vastaanoton edestä geokätkö mutta en sitä pyörimisestä huolimatta löytänyt. Tunsin itseni jo hölmöksi ja jätin sen siihen. Katsoin lokilistasta, että muutama päivä sitten se oli ollut paikollaan vaan nyt ei kyllä löytynyt. Myöhemmin näin, että se oli poistettu. 

Aamulla matka alkoi alaspäin vuorelta. Ensin metsäpolkua ja sitten maantien reunaa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä. Päivän valjettua tarkeni jo lyhythikaisella. Seitsemän kilometrin jälkeen maasto alkoi nousta ja olin 817 merin korkeudessa. 8 kilometrin loppumatka olikin alamäkeä 454 metriin. 


Pysähdyin Castellolissa kahvilaan, joka oli kylänraitilla. Siinä istuskellessani kysyin baarin naistelta onko täällä majapaikkaa. Hän sanoi majapaikan olevan siinä kaksi korttelia taaksepäin ja avaimen hänellä. Majoittumisilmoitus pitäisi tehdä tien toisella puolella olevassa kunnantalossa. Kunnan majapaikka osoittautui jonkinlaiseksi kerho/juhlatilaksi. Alakerrassa oli suihkut ja WC:t. Toisessa kerroksessa juhlasali, näyttämö ja päässä keittiövarustus. Läjä kerrossänkyjä oli siirretty toiselle seinustalle. Otin siitä reuninmaisen paikan. Istuskelin ikkunan edessä ja katselin päätielle auringonpaisteessa. Illan pimetessä tuli vähän kalsea olo yksin hollitallissa. Mikä siellä kolahtelee, rapiseeko ? Kuuntelin musiikkia ja sittenpä sitä jo uni tulikin.  17,5 km, 4 h 15 min.


Seuraavanan päivänä rauhallisesti matkaan. Matkaa Igualadaan vain 8,5 km. Se on isompi paikka ja jään sinne yöksi. Majapaikka on kunnan albergue. Ilmoittautuminen tehdään sosiaalikeskuksessa tms. Saan sieltä lakanan ja avaimen. Avain käsketään pudottaa aamulla postilaatikkoon. Majapaikka on toisen kadun varrella. Uusi ja siisti paikka. Muutama neljän hengen huone. Pieni keittiö ja ruokailu/oleskelutila. Ei ole muita. Paljon esitteitä. Majoitun ja lähden kiertelemään kaupungille. Siinä lähellä on monimuotoinen rakennus. Myöhemmin luen, että sen on suunnitellut Antoni Gaudi, kukapa muukaan. Menen sinne sisälle ja kysyn mikä rakennus on. Saan monta selvittäjää ja minulle tarjotaan jopa kierrosta.
Tulen takaisin majapaikkaan ja sillä välin on tullut pariskunta ja muutama paikallinen. Pariskunnan mies on ranskasta ja nainen espanjasta. Paikalliset ovat Camino Caltalanin ystäviä. He katsovat oppaitani ja puistelevat päätää. Sanovat kilometrien heittävän. Käskevät katsoa netistä Erosky Consumer, Camino Catalan tai Munticamino. Niitähän olen kotona selannut. Selittävät ystävällisesti seuraavaia etappeja ja ovat huolissaan avonna olevista majapaikoista. Suosittelevat Angnesolan kunnallista albergueta, on kuulema uusi ja hyvä. Kuten tämäkin. Miehet lähetävä. Istun hetken pariskunnan kanssa ja menen sitten omaan huoneeseeni nukkumaan. Pariskunta jää kun aamulla lähden. Enkä näe heitä enää. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti