Ravintolan avaaminen

Aikainen aamu. Burgos heräilee ensimmäiseen pääsiäispäivään. Kello on siirretty yöllä kesäaikaan.
Kadetraalin aukiolla ravintola Bar Restaurante don Nuno availee oviaan.
Mies kantaa ja asettaa kolme seinäkenttä kävelykadulle. Hän hakee varastosta neljä seinäplakaattia ja laittaa ne kadun nurkkaukseen seinälle. Työntökärryillä mies kuljettaa yksitelle kuusi betonijalustaa. Kuusi päivänvarjoa yksitellen olkapäällä paikoilleen. Varaston ovelle on noin 30 metrin matka.
Mies alkaa tuoda pöytiä. Kaksi kerrallaan. Nyt hän saa apua; toimen mies ottaa työntökärryt ja kuljettaa niillä tuoleja isot pinot. Nyt alkaa asettelu: pöydät paikoilleen niin etteivät ne keiku; tuolit pöytien ympärille ja viimein varjot auki. Pöydät pitää vielä pyyhkiä ja muutama tuhkakuppi.
Menikö melkein tunti? Ja sama operaatio toisinpäin illalla. Työtä riittää.

Perille Lleidaan ja takaisin Barcelonaan 13.-14.3.2016

Viimeinen etappi Lleidaan rapiat 15 km. Reippain mielin jätä majapaikan. Ei kummoinen, mutta parempi kuin ei mitään. Moni ei varmaan olisi tuon tason paikassa majoittunut. Vaeltajan ei kannata olla kranttu. Loppumatka menee tasaisksi ja tylsäksi. Ruskeita peltoja. Hiekkaa. Lampaita. Leidan esikaupunkialue alkaa. Joen Rio Segren reunaa. Segre on Ebron sivujoki. Juna kolistelee vasemmalla puolella. 

Risteyksessä on poliisi. Mitähän tämän on. Eivät kuitenkaan pysäytä. Kaupungin reunalla iso silta ja taas poliiseja. Kun pääsen sillalle, on se suljettu autoliikenteeltä. Alkaa tulla punapaitaisija juoksijoita ja niitähän tulee ja tulee. Varmaan joku NiceRun. Käyn baarissa kahvilla ja lähden etsimään varaamaani majapaikkaa. Yöpaikkana Albergue Sant Anastasi Xanascat. 

Löysin majapaikkani, joka olikin suuri alberque-hostelli. Majoittauduin ja lähdin rautatieasemalle hakemaan aamuksi liput valmiiksi. Virkailija sanoi, että huomisia lippuja ei myydä vielä tänään. Rautatieasemakin on hieno. Kuljeksin kaupungilla, söin ja päädyin korkealle linnoitukseen. 

Lleida on samannimisen maakunnan pääkaupunki Katalonian itsehallintoalueen länsiosassa. Wikipedian mukaan kaupungin väkiluku vuonna 2015 oli 138 542.Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa La Seu Vella, romaanis-goottilaistyylinen katedraali, ja La Paeria, ja Rooman valtakunnan ajoilta ajoilta peräisin oleva kaupungintalo. Kaupungissa toimii alun perin 1200-luvun lopussa avattu yliopisto, joka on yksi Espanjan vanhimmista.Yksi Rooman sisällissodan  tärkeimmistä taisteluista, Ilerdan taistelu, käytiin kaupungin lähettyvillä Julius Caesarin ja Pompeiuksen joukkojen välillä vuonna 49 eaa. Barcelonan kreivi valtasi kaupungin takaisin maureilta vuonna 1148. Espanjan sisällissodassa Lleida toimi yhtenä Barcelonan tärkeimmistä puolustuspisteistä. 

Aamulla satoi kevyesti. Virkailija möi nyt kiltisti lipun Barcelonaan. Asemalla piti mennä turvatarkastuksen kautta junaan. Vajaassa kahdessa tunnissa juna jyskytteli saman matkan jonka olin kävellyt kahdessa viikossa. Barcelonassa majoituin nuorisohostelliin. Aamulla lentokentälle Raijaa vastaan ja yhteinen matka ranskalaisella reitillä Pamplonasta.

Tämän kaksi viikkoa oli hienoa aikaa. Matkaa tuli tehtyä noin 200 kilometriä. Vaikka suunnitelmani kävellä Nortella muuttui kävelyksi Kataloniassa oli se oikea ratkaisu. Nortella keli oli huono. Vaikka täälläkin oli kylmää, aurinko kuitenkin paistoi. Maisemat olivat hienoja, paitsi lopussa tasainen tallaus oli tylsää. Yksin kulkeminen vaatii rohkeutta ja luottamusta sekä itseensä että muihin. Vaikka majapaikat olivat välillä hakusalla, aina selvisin. Kysyvä ei tieltä eksy. 

Cervera - Castellnou de Seana - Bell-Iloc dÚrgell 11.- 12.3.2016

Päivän matkana 27 kilometriä. Tämänhän voisi yritää kävellä yhdessä päivässä. Aamulla aikaisin matkaan. Jätevesipuhdistamo. Peltoa. Rio Ondara kulkee jossakin vasemmalla puolella vaan sitä ei näy. Lähes 10 kilometriä tasaista loivaa. El Talladell ja sitten iso kaupunki Tarrega. Kaupunki on syntynyt 1100 -luvulla ja ollut runsas, kukoistava paikka. Musta surma autioitti paikan ja vasta myöhemmin hyvä sijainti kasvatti paikkakuntaa esim. rautatien Manresa-Leidan tulo 1860 edesautoi elpymistä. Nyt asukasluku on noin 17 000. On taulu, jossa selostetaan kaupunkia ja kartta. En katso kovinkaan tarkkaan. Syön baarissa ja jatkan nuolien mukaan. Katson omaa opaslehtistä ja arvelen meneväni vähän väärään. Tulee mies, jolta kysyn. Mies vain viittoo eteen päin Vilagrassa. Jatkan. Ja sitten päätän meneväni väärään. Palaan takaisin pari kilometriä. Pääsen liikenneympyrään jossa on selvät opasteet. Onneksi palasin takaisin.

Maantien reunaa. Teollisuuslaitos. Trukilla ajava mies heiluttaa kättä. Agnesolan viitta 1 km oikealle. En käänny sinne, vaikka Igualan miehet sitä suosittelivat. Jatkan. Kanavan reunaa. Viinitarhoja. Nyt jo väsyttää. Tulen kylän reunaan. Paalussa on opasteita alberguesta. Menen kunnantalolle. Mies lyö leiman ja neuvoo baariin, josta saa avaimen.

Baari on tosi iso. Mukava baarinpitäjä tarjoaa heti ruokaa. Antaa avaimen ja neuvoon kylän toisessa päässä olevaan majapaikkaan. Käskee laittaa puhaltimen päälle. Majapaikka on no, urheilu/pukuhuonerakennuksen toisessa päässä. Suihku, pieni keittiö ja yksi makuusali 12 sänkyä. Patjat ovat no, käytetyt. Tila on no, ei viimeisen päälle siisti. Laitan puhaltimen päälle ja käyn suihkussa. Illalla kylän vanhukset pelaavat pihassa petankkia. Menen katsomaan ja antavat minunkin heittää. Laitan oven yöksi visusti lukkoon. Yöllä vähän viluttaa.

Päivän matka Bell-Iloc d'Urgelliin 18 km, 4 h. Majapaikkana kunnan albergue. Peltoja ja maanviljelystä. Omenapuita ja viinitarhoja. Maantienreunaa. Tasaista. Kuulen kaukaa koirien räksytystä. Polku vie maatalon takaa. Kolme pientä terrieriä säntää perääni. Yksi yrittää tarttua kintusta kiinni. Joku huutaa koirille, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Räkytys jatkuu ja menen rivakasti eteenpäin. Olisi pitänyt varata keppi.

Tulen kylään ja menen kunnantalolle. Ovi on lukossa. Pirskatti nyt on viikonloppu. Mistä nyt majapaikka. Menen baariin ja kysyn baarin naiselta. Hän soittaa ja sillä aikaa syön. Tulee kunnan mies kunnan autolla. Käskee hypätä kyytiin. Mennään kunnantalolle. Hän laitta leiman. Matka jatkuu kylän toiselle puolelle. Näyttää majapaikan ja antaa avaimen. Käskee jättämään aamulla sisälle. Näyttää vielä ystävällisesti mistä reitti aamulla jatkuu. Huikkaa ja lähtee.Tämä paikka on vielä siivottomampi kuin edellinen. Talven aikana on kerääntynyt pölyä. Majoittujia ei selvästikään ole ollut. Lakaisen lattian. Suihku ei houkuttele. Eikä sänkykään oikeastaan. Käyn kylällä, etsin kauppaa vaan en löydä. Käyn siis baarissa. Illalla istun ulkona siihen saakka kunnes aurinko laskee. Kengät kuivuu. Laitan oven visusti lukkoon. Makuuhuone on keittiön/olohuoneen takana. Kuuntelen musiikkia ja sitten jo nukun. Huomenna viimeinen pätkä Leidaan.

Igualada - La Panadella - Cervera 9.-10.3.2016

Oppaan mukaan matka 37,7 km. Jaan se kahteen osaan. Päivä valkenee pilvisenä ja tuulisena.  Sant Jaume Sesoliveres, pieni kirkko, jonka juuret juontavat vuoteen 1059. Kirkko on toiminut Monserratin luostarin ja Santa Maria d'Igualadan alaisena. Kirkkoon on tehty pyhiinvaelluksia pyytämään saidetta tai ruton hävittämistä.  Pyhiinvaeltajat Igualadasta kohti Santiago de Compostelaa ohittavat kirkon. 

Sant Genis. Jorba. Oikealla puolella korkealla mäellä on ollut linnoitus. Kylällä on pitkä, vanha historia. Käyn aamupalalla kahvilassa. Paikalliset syövät aamupalaa ja uuni käryää. 

Jatkan matkaa. Poimin geokätköjä. Näissä ei kyllä ole mitään järkeä. Ovat vain trailina  300-400 metrin päässä. Näyttää siltä, että alkaa sataa. Puen goretexit päälle alikulkutunnelissa. Ylitän kaksi kertaan Rio Anoian. Tihkuttaa. Santa Maria del Camiin (keskiaikainen kirkko) matkaa 5 km. Maantien N-II reunaa. Askel painaa. Merkit vievät pellon reunan kautta oikoen takaisin tielle. Kenkiin kertyi savea. Lepään bussikatoksessa. Alkaa pitkä suora. 

Kosteaa ja kylmää. Vastatuuli. Suoran päässä katson taakseni. Liikennemerkissä 5 km, 5 prosentin nousulla. Ilmankos jalat painoivat. Liikenneympyrän ja riesteyksen jälkeen on isorakennus Hotel Bayonna. Pihalla on rekkoja. Hotelli-Ravintola-Matkahuolto-Baari. Saan huoneen vaeltajan hintaan. Hotelli on vanhahtava. Huone on iso ja kylmä. Käyn nopeasti suihkussa ja sitten syön kolmen ruokalajin illallisen. 

Huoneessa kerään kaikki peitot ja hytisen kylmästä. Patteria ei saa päälle. Televisiossa kerrotaan Roncesvallesista ja näytetään sortsiasuisista vaeltajia. Napoleonin reitti on suljettu. Vaeltajia varoitetaan. Navarrassa sataa lunta. Onneksi en ole siellä.  

Igualadasta tänne oli matkaa 22,5 km, 5,5 h

Aamukahvin jälkeen aloitan taas matkanteon. Aurinko paistaa. Tuubi päässä ja hanskat kädessä eivät ole yhtään liikaa. Metsikön kautta Rio Ondaran varrelle. Pallerols. Sant Antoli i Vilanova. Hostalets. Sant Pere dels Arquells ja Cervera. Peltoja. Tietä. Grossirata. Tulee pyöräilijä vastaan. Jutellaan hetki. Hän sanoo, että saat kävellä tasaista maastoa eteenpäin. On hyvä tervehtiä kaikki vastaantulijoita. Jäädä ihmisten mieleen. Jos sattuisi jotakin niin joku voisi muistaa tavanneensa. 

Ennen Cerveraa polku vie vanhan maiseman läpi. Raunioita. Merkinantotorneja. Keli lämpiää. Päivän aikana on ollut nousua ja laskua. Cervera on kukkulalla ja kaiken yli kohoaa vanha torni. Etsin majapaikaani. Yöpaikkana Col-legi-Residencia Sgda Familia, nunnaluostari. Ovi on vanha ja lukossa. Sitten minua neuvotaan menemään nurkan taakse toiselle ovelle. Senkin on lukossa, mutta tulee kaksi naista, jotka päästävät sisälle ja käskevät odottaa. Kohta tulee nunna, joka kirjaa minut sisään ja vie vierashuoneeseen. Vaatimaton, mutta siisti. Torni näkyy ikkunasta. Käyn ostamassa syötävää ja katselen kaupunkia. Täällä on vanha yliopisto. Kaupungintalon julkisivulla parvekkeiden alla on hauskoja ihmiskuvia: yksi irvistää, toinen pitelee päätään, kolmas murojottaa jne. La Panadellasta matkaa oli 15,2 km, 4 h.

 

Monestir de Montserrat-Castelloli-Igualada 7.-8.3.2016

Matkanteossani ei ole mikään kiire. Minulla on kaksi viikkoa aikaa kävellä niin pitkälle/lyhyesti kuin haluan. Leida voisi olla hyvä päätepiste. Kahden viikon jälkeen palaan takaisin Barcelonaan ja saan kumppanikseni ystävän, jonka kanssa jatkamme kaksi viikoa ranskalaisella reitillä. 

 

Kävin toisena päivänä Sahalaitavuoren huipulla. Menin funikularilla ja kiertelin ylähäällä. Upeat maisemat joka suuntaan. Alas lähdin polkua pitkin. Vähän aikaa kuljettuani ihmettelin, että miksi haluan rasittaa polviani, mutta eihän siinä auttanut muu kuin jatkaa matkaa. Kävin katedraalissa katsomassa mustaa madonnaa. Hänellä on maapallo toisessa kädessä. Lasisuojassa on siinä kohtaa aukko ja katoliset koskettavat maapalloa. Yritin etsiä vastaanoton edestä geokätkö mutta en sitä pyörimisestä huolimatta löytänyt. Tunsin itseni jo hölmöksi ja jätin sen siihen. Katsoin lokilistasta, että muutama päivä sitten se oli ollut paikollaan vaan nyt ei kyllä löytynyt. Myöhemmin näin, että se oli poistettu. 

Aamulla matka alkoi alaspäin vuorelta. Ensin metsäpolkua ja sitten maantien reunaa. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä. Päivän valjettua tarkeni jo lyhythikaisella. Seitsemän kilometrin jälkeen maasto alkoi nousta ja olin 817 merin korkeudessa. 8 kilometrin loppumatka olikin alamäkeä 454 metriin. 

Pysähdyin Castellolissa kahvilaan, joka oli kylänraitilla. Siinä istuskellessani kysyin baarin naistelta onko täällä majapaikkaa. Hän sanoi majapaikan olevan siinä kaksi korttelia taaksepäin ja avaimen hänellä. Majoittumisilmoitus pitäisi tehdä tien toisella puolella olevassa kunnantalossa. Kunnan majapaikka osoittautui jonkinlaiseksi kerho/juhlatilaksi. Alakerrassa oli suihkut ja WC:t. Toisessa kerroksessa juhlasali, näyttämö ja päässä keittiövarustus. Läjä kerrossänkyjä oli siirretty toiselle seinustalle. Otin siitä reuninmaisen paikan. Istuskelin ikkunan edessä ja katselin päätielle auringonpaisteessa. Illan pimetessä tuli vähän kalsea olo yksin hollitallissa. Mikä siellä kolahtelee, rapiseeko ? Kuuntelin musiikkia ja sittenpä sitä jo uni tulikin.  17,5 km, 4 h 15 min.

Seuraavanan päivänä rauhallisesti matkaan. Matkaa Igualadaan vain 8,5 km. Se on isompi paikka ja jään sinne yöksi. Majapaikka on kunnan albergue. Ilmoittautuminen tehdään sosiaalikeskuksessa tms. Saan sieltä lakanan ja avaimen. Avain käsketään pudottaa aamulla postilaatikkoon. Majapaikka on toisen kadun varrella. Uusi ja siisti paikka. Muutama neljän hengen huone. Pieni keittiö ja ruokailu/oleskelutila. Ei ole muita. Paljon esitteitä. Majoitun ja lähden kiertelemään kaupungille. Siinä lähellä on monimuotoinen rakennus. Myöhemmin luen, että sen on suunnitellut Antoni Gaudi, kukapa muukaan. Menen sinne sisälle ja kysyn mikä rakennus on. Saan monta selvittäjää ja minulle tarjotaan jopa kierrosta.

Tulen takaisin majapaikkaan ja sillä välin on tullut pariskunta ja muutama paikallinen. Pariskunnan mies on ranskasta ja nainen espanjasta. Paikalliset ovat Camino Caltalanin ystäviä. He katsovat oppaitani ja puistelevat päätää. Sanovat kilometrien heittävän. Käskevät katsoa netistä Erosky Consumer, Camino Catalan tai Munticamino. Niitähän olen kotona selannut. Selittävät ystävällisesti seuraavaia etappeja ja ovat huolissaan avonna olevista majapaikoista. Suosittelevat Angnesolan kunnallista albergueta, on kuulema uusi ja hyvä. Kuten tämäkin. Miehet lähetävä. Istun hetken pariskunnan kanssa ja menen sitten omaan huoneeseeni nukkumaan. Pariskunta jää kun aamulla lähden. Enkä näe heitä enää. 

Espanjalaiset

Tummatukkaisia, isot tummat silmät. Lihavia ihmisiä ei näy.
Pukeutuvat mustiin vaatteisiin, vaikka luulisi mustissa tulevan kesällä kuuma. Kirjavissa vastaan tuleva on turisti.
Puhuvat, voi kuinka he puhuvat. V'ale, v'ale toistuu. Ja kädet liikkuvat.
Hola! Buenos dias! Tervehdys kuuluu vastaan tulevalle vieraallekin. Mykkänä vastaan tuleva on turisti.
Viettävät aikaa perheen ja ystävien kanssa. Töiden jälkeen ei ole kiire, vietetään pitkää iltaa. Käydään retkillä ja rentoudutaan. Oikeasti. Hyvän seuran ja ruoan parissa.
Leivän hankavat valkosipulilla ja tomaatilla Ei voita tai rasvaa, vaan oliiviöljyä. Syövät salaatin, pääruoan ja jälkiruoan ja kahvin. Viinilasillinen kuuluu mukaan. Humaltuva on turisti.
Suurin osa on katolisia. Käyvät messussa ja uskovat pyhimyksiin.
Työpäivä alkaaa myöhemmin. Päivällä pidetään taukoa.
Lapset ovat rakkaita ja heistä pidetään huolta. Saatetaan kouluun. Mukana omat eväät.  Työpäivän jälkeen lapset haetaan kotiin. Eivät he yksin kulje. Harrastuksiin mennään yhdessä.

Olesa de Montserrat- Monestir de Montserrat 5.- 6. 3.2016

Ajoin taksilla sillan kupeeseen johon toissapäivänä matkateko päättyi.  Merkkejä oli ja niitä seuraillen. Baarista otin kahvin ja kroissantin, olipa tuore ja hyvä. Jossakin vaiheessa tajusin etten mene sitä aikomaani reittiä vaan taas jotain ihan muuta. Ja merkkejä kuitenkin oli. ???
Tulin isolle tielle ja Rio Llobregatin yli. Harmissani katsoin "rotkolaakson" yli, siellä minun pitäisi mennä. Veihän se tämäkin polku kauniisiin maisemiin. Espanjalaisia pyöräilijöitä tuli ja meni. Ja ohi kolisteli juna Barcelonaan.
Näinpä kaukana keltaisia kaapelivaunuja matkaamassa ylös ja alas. Jokainen askel vei lähemmäs. Haa. Kohtapa pääsin minä kyytiin, 10 euroa. Johan helpotti ja lyhensi matkaa. Ikinä tuollasella kulkupelillä liikkunu. Ihme ettei pelottanu.
Olin sähköpostilla pyytänyt etukäteen lupaa yöpyä luostarin vierasmajassa poikkeuksellisesti kaksi päivää. Ja saanut siihen luvan. Kansliassa minut kirjattiin sisään. Ystävällinen Angel antoi avaimet ja näytti vierasmajan paikat. Ei täällä ketään muita ole. Yöllä on vähän holotna ja outo tunne kun on isossa rakennuksessa/huoneessa yksin.Ylhäällä tuulee ja on kylmä vaikka aurinko paistaa. Maisema on upea. Huomenna käyn vuoren huipulla. Sinne menee funikular ja myös polku. Markkinahumua. Hirveästi ihmisiä. Hotellin näyttää olevan täysi. Katolinen kirkko kerää matkamuistoilla  rahaa.  Jonotin ruokaa palvelutiskistä 15 min. Huomenna pitää klo 7 käydä katsomassa Holy Mary of Montserrat, nyt oli turhan pitkä jono. Tutustua ympäristöön. Eilen latasin muutaman geokätkön koordinaatin. Jäivät sen rotkon toiselle puolelle.
Angel antoi myös oppaita eteenpäin. Espanjankielisiä. Ja luettelon majapaikosta. Osa niistä on vielä tähän aikaan kiinni. Ostin kortteja. Yksi Intiaan. Yksi Peruun. Ja muutama Suomeen. Terveisiä.

Barcelonasta eteenpäin - Sant Cuat de Valles - Olesa de Montserrat 1.- 4.3.2016

Barcelonassa 1.3.2016 yö hostell Primaverassa. Vanhassa kaupungissa kurkistamassa katedraaliin ja Esglesia de Sant Maria del Mar eli sen Meren katedraalin (luwe kirja vaikka se on fiktiota). Myös Gaudin Sagrada Familia, pikku kirkko pytinki, tuli nähtyä. Kesken on. Katalonian turistitoimisto antoi kartat ja kylläpä olivat ylimalkaiset. Respan nainen piirsi poismenon kaupungista.

Aamulla 2.3.2016 löysin can baron ja el carmenin kautta velodromin ohi kohti park collserolaa. GR6. Siinä alussa oli keltaiset nuolet, yes. Tuli lähde ja risteyksiä. Kolme ukkoa, espanjankielisiä, eipä heiltä apuja saanut. Kiipesin ja varmaankin väärään. Tien ylityksen jälkeen viittoja, vaan ei minulle suuntaa. Neuvojia oli siinä jo neljä ja kaikki pyörittää päätään ja selostaa -espanjaksi. Jäivät siihen selostamaan keskenään. Taas jotakin polkua. Pariskunnan perässä.
Toisen tien yli ja viittoilu con barra restorant. Metsän keskellä ravintola. Söin ja siinä vaiheessa GPS heräsi. Ohi meni polku jossa kymmenittäin pieniä koululaisia palaamassa retkeltä. Niiden perässä Sant Cuat del Valles ja collegen vierashotelli Residencia Universitaria Roberto de Nobili. Uusi, iso business koulu. Päivämatka oppaan mukaan oli 18,5 km, mutta kiertelyni metsäpoluilla toi varmasti lisää 5-10 km.Turisti -infossa kävin kysymässä jatko-ohjeita. Tyttönen piirsi kartalle tietä.

Aamulla menin toista kautta, että varmemmin pääsin moottoritien yli. Viitta löytyi ja eteenpäin mars. Risteyksiä. Merkkejä on, vaan heikonlaisesti. Las Font. Kävin kahvilla. Ullastrell. Ennen kylää käännyn väärään ja palaan takaisin. Ei majapaikkaa. Jatkan ja väsyn. Olesa deMontserratiin 8.5 km. Polkua ensin metsässä, alamäkeä. Sitten on syvässä "ojassa" jyrkkä alamäki. Joen yli ja ylämäki. Jos tulis auto niin liftaisin. Vaan ei tule. Nosta vaan jalkaa.
Keskusta. Menen baariin ja otan " kaahavin " ja kysyn onko hotellia. Ei ole. Booking comista 7.5 km päästä Martorellista huone, 28 euroa ja baarin nainen soittaa taksin. Olkapäitä polttaa ja jalkoja särkee. Kuuma suihku ja Voltarea. Unta. 20 km riittäisi. Varsinkin kun on kylmiltään liikenteessä. Rikä oikein tiedä minne on menossa.Oppaan mukaan 30,3 km, trakkerissa 28 km, 6,5 h, Aivan poikki. Päätän pitää lepopäivän. Montserrat, Katalonian Sahalaitavuori, here I come.