Tähdistöllä on ollut entisaikaan suuri merkitys vaeltajille, pyhiinvaeltajat ovat suunnistaneet linnunradan tähtien mukaan.
Apostoli Jaakob vanhempi oli Johnneksen veli, Sebedeuksen poika. Hän kuoli martyyrikuoleman vuonna 44. Apostolin teoissa 12:1-2 kerrotaan: ”Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen.”
On useita legendoja ruumiin kuljettamisesta Palestiinasta Caliciaan. Apostolin ruumis olisi rantautunut laivassa Espanjaan, ja hautapaikka päätettiin valita sen mukaan, minne ruumisvaunuja vetävät härät pysähtyisivät. Hautapaikka unohtui vuosisadoiksi, kunnes valo johdatti munkin hautapaikan luo 900-luvulla ja paikalle kutsuttu piispa tunnisti paikan apostolin haudaksi. Toisen legendan mukaan kampasimpukan kuoresta tuli pyhän Jaakobin tunnus, kun ruumis tuotiin meritse Espanjan luoteisrannikolle. Rantakylässä vietettiin häitä veneen ohittaessa kylää. Veden varaan joutunut ja hukkumaisillaan ollut sulhanen huomasi rantaan päästyään, että hänen vaatteensa olivat simpukankuorien peitossa. Kiitollisuutensa osoitukseksi pelastautumisestaan sulhanen kääntyi kristinuskoon.
Espanjan kuningas Alfonson nimittämänä pyhä Jaakob on Espanjan suojeluspyhimys. Santiago de Compostelan katedraalin rakentaminen aloitettiin 1074. Alttarilla on pyhän Jaakobin patsas ja sen alle lipas, jossa löydettyjä luita säilytetään. Katedraalissa on kristikunnan suurin suitsutusastia, botafumeriro, jota käytetään pyhiinvaeltajien messussa.
Yhdelle vaelluksen hengellinen sisältö ja rukoileminen tekevät siitä pyhiinvaelluksen, toiselle syy on muuten henkinen, kulttuurinen tai liikunnallinen, kolmannelle se on elämyksiä ja rajojen koettelemista tai minulle kaikkea näitä yhdessä. Irtaantumista arkipäivästä, välimatkan ottamista tähän aikaan ja töihin, omaa aikaa ajatella, innostumista uudesta, toivottavasti sitä kaikkea camino tarjoaa. Syiden eritteleminen on vaikeaa, aina ei syytä edes ole olemassa. On vain lähtö ja kulkeminen, eikä camino välttämättä ole sellainen, joksi sen omassa mielessään on kuvitellut. Caminolla olet yksin, mutta kuitenkin riippuvainen toisista ja yksinkertaisuus korostuu vähissä tavaroissa.Vahvakuntoiset saavat kiirehtää ja ohittaa. Jokainen kulkee omaa tahtiaan linnunradalla.
Lauantaina oli seuran vuosikokous ja iltapäivällä kävelin 10 km. Sunnuntaina kirjoitin pöytäkirjat ja vein kävelemällä ne eteenpäin, 11 km.
"Kulkisimme koko matka jalan. Olimme pakanneet mukaan juustoa, leipää ja viiniä muutaman päivän tarpeiksi, joten meidän olisi löydettävä ruokaa ja juomaa matkan varrelta olevista refugioista.
Mutta toivoa minulla oli sydämessäni niin paljon, että sillä olisi elänyt tuhat vuotta."
Cecilia Samartin, Señor Peregrino, suom. Tiina Sjelvgren
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti