![]() |
Hellettä 29.7.2010 klo 16:11 |
Kulunut viikko meni heikosti: treenaukset ja kävelyt jäivät väliin. Liian monta iltakokousta samalla viikolla vei voimat ja siitähän saa seli, seliä huonoon omaantuntoon. Iloinen kulkuri ei masennu, vaan jatkaa matkatekoa tänään auringon paistaessa keväthangilla. Talven pakkasten aikana oli mukava on muistella viime kesän helteitä.
Neljä viikkoa lähtöön ja vähitellen pitäisi koepakata ja kävellä taakka selässä koekävelyä. Etsinnässä on vielä katkolahjehousut, joita tähän aikaan vuodesta ei ole missään liikeessä, ja vaellussauvat. Vanhat kävelysauvat ovat liian pitkät reppuun. Kauppojen valikomat totesin huonoiksi. Neistä tilasin Leki Makalu Trail kolmiosaiset teleskooppisauvat, joka saa kuljetusta varten kokoon (65 cm), painoa sauvoilla on 494 g ja se tuntuu paljolta, kun kaiken muun on tinkinyt minimiin. Konkarit ovat suositelleet sauvoja, vaikka joku kävelee ilman ja joku yhden sauvan kanssa. Sauvat helpottavat varsinkin alamäissä. Kunhan saan ne postista, niin nähdään millaiset kepit ne on.
Paluulennon kanssa tuli propleemaa, sillä Vueling meni muuttamaan Santiago de Compostelasta Barcelonaan ostetun välilennon aikataulua niin, ettei vaihdolle jää riittävästi aikaa. Täytyy etsiä vaihtoehtoa, pohtia Madridin kautta kiertämistä tai tulla jo edellisenä päivänä Barcelonaan.
Iloinen kulkuri on varannut mukaansa pienen keltaisen kiven. Kivi on otettu talteen sateisena, syksyisenä päivänä Kesiönperän tieltä. Kivi on tarkoitus jättää 540 kilometrin kävelyn jälkeen La Cruz de Ferrolle, 1505 metriä merenpinnasta sijaitsevalle Puerta Iragolle, jonne on syntynyt maamerkki siten, että alunperin vaeltajat jättivät kiviä merkiksi helpottaakseen suunnistamista vuoriston yli, ja nyt perinnettä jatkaakseen jokainen vaeltaja lisää siihen oman kotoa tuodun kiven. Kivi symbolisoi taakkaa, jonka vaeltaja jättää taakseen. Keventynein askelin, iloisin mielin siitä on matkaa perille enää noin 250 kilometriä.
Eikä ilolta voinut muuta.
Hän murensi leipänsä linnuille
ja naureli vasten kuuta.
Lie harvoin niin iloista kulkijaa,
Hän kulki, kulki ja hyräili vaan,
Eikä ilolta voinut muuta!"
Oravan jäljillä. Kulkurin lauluja. Larin Kyösti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti