Maantien laitaa

Karvoskylän ortodoksinen kirkko, Kristuksen kirkastumisen kirkko,  valmistui 1961 palvelemaan alueelle sijoitettua ortodoksista siirtoväkeä. Rakennusta on laajennettu ja Oulun metropoliitta Panteleimon vihki uuden ikonostaasin saaneen tsasounan kirkoksi 2007. Pidimme seuran vuosikokouksen tässä kirkossa. Muistan pienen tytön käyneen liturgiassa mummonsa kanssa. Parhaillaan ortodoksisessa kirkossa on meneillään paaston aika, joka huipentuu pääsiäiseen, juhlien juhlaan.

Lähtöpäiväni on palmusunnuntai, matkan aikana vietetään pääsiäistä, vappua, äitienpäivää, omaa ja lapsosten syntymäpäiviä sekä käy lomavieraita. Syntymäpäivät pitää muistaa paketein etukäteen ja pakastimeen laitettava valmista vieraille. Pääsiäistä katolisessa Espanjassa juhlitaan kulkuein ja messuin, joten siitä pääsen osalliseksi.

Eilen kuljin maantien laitaa, pitkää ja kaitaa ja Niskakankaan lenkin uusien sauvojen kanssa, matkaa tuli 10,5 km. Tänään kiersin saman lenkin, mutta ylikulkusillan kävelin kahteen kertaan ja näin lenkille tuli pituutta tasan 11 km.  Maantien laita on muuten hyvä kävellä, mutta reuna on vielä jäässä ja paikoin liukas. Otin käyttöön SportTrackerin, GPS piirtään reitin ja korkeuserot kartalle. Sen mukaan nopeus oli 11,54 min/km (eli siis rauhallista kävelyä), askelia 15105 ja matkalla paloi 589 kcal. Lenkin jälkeen oli nälkä ja mieli alkoi tehdä lämpimäisiä.  

Höyryävän kuumia sämpylöitä

Yksinkertaisten sämpylöiden ohje:

5 dl lämmintä vettä

1 pussi kuivahiivaa

1 rkl sokeria

1,5 tl suolaa

50-100 g voita

n. 9 dl sämpyläjauhoja

1 dl ruisjauhoja

1 dl porkkanaraastetta

  

Sekoita veteen hiiva, sokeri, suola ja aloita vaivaaminen lisäten vähitellen jauhoja. Loppuvaiheessa lisää sulatettu voi. Kohota liinan alla 30 min. Vaivaa ilma pois ja pyöritä koosta riipuen 10-12 sämpylää. Kohota liinan alla vielä 30 min ja paista 13 min. 225 asteessa. Leikkaa auki, laita voita väliin ja syö kuumana. Jos voi ehtii sulaa, laita lisää. Kyytipojaksi kylmää maitoa. 

Moottoritien tunneli Helsinki-Turku

"Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä, 

idästä, lännestä ja Pohjan päältä.

Yksi tuli hevosin ja valkein valjain,

toinen tuli kävellen ja kyynärpäin paljain.

Eri oli matka ja eri oli määrä.

Kellä oli oikea ja kellä oli väärä."

Eino Leino. Maantiellä.





Tarinat kuljettavat

Kirjojen lukeminen on jäänyt ajanpuutteen vuoksi vähälle. Illalla nukkumaan mennessä olen nollannut ajatuksia pelaamalla Angry Birdsiä, hauska peli. Hyvä Rovio! Mutta kävellessä matka taittuu parhaiten ja huomaamatta, kun samalla kuuntelee äänikirjoja. Hyvä lukija vie tarinaa ja kulkua mukavasti eteenpäin. 

Seitsemän veljestä, Aleksis Kivi *

- Aikuisen veljesten kasvutarina Etelä-Hämeessä

Rautatie, Juhani Aho *

- Matin ja Liisan hiljaiseloa korvessa ja tutustumista rautatiehen

Helsinkiin, Juhani Aho *

- Nuori mies Antti matkalla Kuopiosta Helsinkiin ja itsenäiseen elämään

Vaihdokas, Juho Reijonen *

- Köyhän Jerikon kasvutarina 1800-luvun Suomessa

Hiiriä ja ihmisiä, John Steinbeck

- Kahden työmiehen, Georgen ja Lennien, tarina 30-luvun laman aikana

Talvisodan aika, Eeva Kilpi

- Muistelmat talvisodan ajasta lapsuuden Hiitolassa

Jatkosodan aika, Eeva Kilpi

- Nuoruus jatkosodan aikana evakossa

Vaeltajan kertomukset

- Köyhä talonpoika etsii vastausta kysymykseen mitä rukoileminen on. Jeesuksen ruokous:  Jeesus, Kristus Jumalan poika, armahda minua.

Helmi, John Steinbeck

- Kino, Juana ja Coyotito sekä helmen löytyminen. Raha ei tuo onnea.

Näistä tähdellä* merkityt ovat tekijänoikeusvapaita (eli siis vanhaa kirjallisuutta) Librivoxin sivuilta ja ilmaiseksi netistä saatavilla. Lukijoina on ollut mm. Tuija Aalto ja Maikki Rhode.  On kunnioitettavaa, että joku Alaskassa on käyttänyt ilmaiseksi aikaansa lukeakseen suomalaista kirjallisuutta muiden kuunneltavaksi.  Kiitos Maikki! Jatkossa nämä kirjat yhdistyvät pimeisiin, myöhäisiin kävelytunnelmiin. Muut äänikirjat olen lainannut kirjastosta, johon vinkin antoi yksi rehtori. Varsinkin Eeva Kilven kirjat herättivät ajatuksia, ihailen hänen tarinankertojan taitoaan, kuvailuja, ja ihmettelen miten hän muistaa asioita ja tapahtumia lapsuudestaan niin selvästi. Sotien ajat ovat olleet kovaa selviytymistä ja tapahtumat piirtyneet lapsen mieleen. Aiemmin olen lukenut hänen kirjansa Elämän evakkona, missä kuvataan elämänasennetta, joka menetyksistä ja ”elämän evakkoudesta” huolimatta kantaa eteenpäin, mutta myös luopumista ja irtipäästämistä perheen isän kuoleman myötä. Aion ottaa mukaan muutaman äänikirjan matkaseuraksi pitkiä taipaleita varten.

Reppu, kengät ja sauvat odottavat



Postissa tulleet vaellussauvat tuntuvat sisätiloissa hyviltä, vielä en ole ulkona niitä testannut: kohtuullisen tukevat 551 g ja pituus kasassa 65 cm. Katkolahjehousut palautin saman tien: lantiosta isot ja vyötärö liian kapea ja melkein kainaloihin saakka.  Omituinen mitoitus! Olisikin helppoa jos mukaan tarvitsisi pakata ainoastaan yhden kelin varusteet, mutta edessä saattaa olla vuorilla räntää, jopa lumikelejä, mesetalla kuumaa keliä ja auringon paahdetta sekä rannikolla vesisadetta ja tuulta. Eiliset kouluvieraat kertoivat Barcelonassa olevan nyt +23 astetta, mikä on tällaiselle kävelijälle ja rinkan kantajalle jo aivan tarpeeksi.  Töissä on paljon asioita tehtävänä. Kolme viikkoa on lähtöön. Kohta alkaa jännittää.

Iloinen kulkuri



Hellettä 29.7.2010 klo 16:11

Kulunut viikko meni heikosti: treenaukset ja kävelyt jäivät väliin. Liian monta iltakokousta samalla viikolla vei voimat ja siitähän saa seli, seliä huonoon omaantuntoon. Iloinen kulkuri ei masennu, vaan jatkaa matkatekoa tänään auringon paistaessa keväthangilla. Talven pakkasten aikana oli mukava on muistella viime kesän helteitä.

Neljä viikkoa lähtöön ja vähitellen pitäisi koepakata ja kävellä taakka selässä koekävelyä. Etsinnässä on vielä katkolahjehousut, joita tähän aikaan vuodesta ei ole missään liikeessä, ja vaellussauvat. Vanhat kävelysauvat ovat liian pitkät reppuun. Kauppojen valikomat totesin huonoiksi. Neistä tilasin Leki Makalu Trail kolmiosaiset teleskooppisauvat, joka saa kuljetusta varten kokoon (65 cm), painoa sauvoilla on 494 g ja se tuntuu paljolta, kun kaiken muun on tinkinyt minimiin. Konkarit ovat suositelleet sauvoja, vaikka joku kävelee ilman ja joku yhden sauvan kanssa. Sauvat helpottavat varsinkin alamäissä. Kunhan saan ne postista, niin nähdään millaiset kepit ne on.

Katkolahjehousuja on neittissä tarjolla, mutta hinnat ovat "hurjia". Tilasin tarjouksessa olleet Fjällrävenin housut, mutta epäilen jo valmiiksi, että ne ovat pienet. Valitettavasti isompaa kokoa ei ollut tarjolla (eikä pienempää vatsaa). Jos ei ne käy, täytyy vielä käydä maakunnan pääkaupungissa etsintäreissulla. Katkolahjehousuja suositellaan siksi, että aamun viileydessä voi kulkea pitkissä lahkeissa ja päivän lämmitessä samat housut voi lyhentää shortseiksi. Ostoslistalla on vielä Zyrtec ja keltaiset kengännauhat vaelluskenkiin omien kenkien tunnusmerkiksi. Kengät pitänee refugoissa riisua eteiseen ja keltaisilla nauhoilla varustettujen kenkien luulisi erottuvan joukosta.

Paluulennon kanssa tuli propleemaa, sillä Vueling meni muuttamaan Santiago de Compostelasta Barcelonaan ostetun välilennon aikataulua niin, ettei vaihdolle jää riittävästi aikaa. Täytyy etsiä vaihtoehtoa, pohtia Madridin kautta kiertämistä tai tulla jo edellisenä päivänä Barcelonaan.

Iloinen kulkuri on varannut mukaansa pienen keltaisen kiven. Kivi on otettu talteen sateisena, syksyisenä päivänä Kesiönperän tieltä. Kivi on tarkoitus jättää 540 kilometrin kävelyn jälkeen La Cruz de Ferrolle, 1505 metriä merenpinnasta sijaitsevalle Puerta Iragolle, jonne on syntynyt maamerkki siten, että alunperin vaeltajat jättivät kiviä merkiksi helpottaakseen suunnistamista vuoriston yli, ja nyt perinnettä jatkaakseen jokainen vaeltaja lisää siihen oman kotoa tuodun kiven. Kivi symbolisoi taakkaa, jonka vaeltaja jättää taakseen. Keventynein askelin, iloisin mielin siitä on matkaa perille enää noin 250 kilometriä.
 

Ahomansikkaa Kintsinniemessä 3.7.2009 klo 12:18

 "Ja se kulkija hyräili kulkeissaan,

Eikä ilolta voinut muuta.

Hän murensi leipänsä linnuille

ja naureli vasten kuuta.

Lie harvoin niin iloista kulkijaa,

Hän kulki, kulki ja hyräili vaan,

Eikä ilolta voinut muuta!"

Oravan jäljillä. Kulkurin lauluja. Larin Kyösti.

Tähtiä ja simpukoita

Tähdistöllä on ollut entisaikaan suuri merkitys vaeltajille, pyhiinvaeltajat ovat suunnistaneet linnunradan tähtien mukaan.

Apostoli Jaakob vanhempi oli Johnneksen veli, Sebedeuksen poika. Hän kuoli martyyrikuoleman vuonna 44. Apostolin teoissa 12:1-2 kerrotaan: ”Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen.”

On useita legendoja ruumiin kuljettamisesta Palestiinasta Caliciaan. Apostolin ruumis olisi rantautunut laivassa Espanjaan, ja hautapaikka päätettiin valita sen mukaan, minne ruumisvaunuja vetävät härät pysähtyisivät. Hautapaikka unohtui vuosisadoiksi, kunnes valo johdatti munkin hautapaikan luo 900-luvulla ja paikalle kutsuttu piispa tunnisti paikan apostolin haudaksi. Toisen legendan mukaan kampasimpukan kuoresta tuli pyhän Jaakobin tunnus, kun ruumis tuotiin meritse Espanjan luoteisrannikolle. Rantakylässä vietettiin häitä veneen ohittaessa kylää. Veden varaan joutunut ja hukkumaisillaan ollut sulhanen huomasi rantaan päästyään, että hänen vaatteensa olivat simpukankuorien peitossa. Kiitollisuutensa osoitukseksi pelastautumisestaan sulhanen kääntyi kristinuskoon.

Espanjan kuningas Alfonson nimittämänä pyhä Jaakob on Espanjan suojeluspyhimys. Santiago de Compostelan katedraalin rakentaminen aloitettiin 1074. Alttarilla on pyhän Jaakobin patsas ja sen alle lipas, jossa löydettyjä luita säilytetään.  Katedraalissa on kristikunnan suurin suitsutusastia, botafumeriro, jota käytetään pyhiinvaeltajien messussa.

Yhdelle vaelluksen hengellinen sisältö ja rukoileminen tekevät siitä pyhiinvaelluksen, toiselle syy on muuten henkinen, kulttuurinen tai liikunnallinen, kolmannelle se on elämyksiä ja rajojen koettelemista tai minulle kaikkea näitä yhdessä. Irtaantumista arkipäivästä, välimatkan ottamista tähän aikaan ja töihin, omaa aikaa ajatella, innostumista uudesta, toivottavasti sitä kaikkea camino tarjoaa. Syiden eritteleminen on vaikeaa, aina ei syytä edes ole olemassa. On vain lähtö ja kulkeminen, eikä camino välttämättä ole sellainen, joksi sen omassa mielessään on kuvitellut. Caminolla olet yksin, mutta kuitenkin riippuvainen toisista ja yksinkertaisuus korostuu vähissä tavaroissa.Vahvakuntoiset saavat kiirehtää ja ohittaa. Jokainen kulkee omaa tahtiaan linnunradalla.

Lauantaina oli seuran vuosikokous ja iltapäivällä kävelin 10 km. Sunnuntaina kirjoitin pöytäkirjat ja vein kävelemällä ne eteenpäin, 11 km.



Kesän tyrskyt 12.6.2010 klo 7:41



"Kulkisimme koko matka jalan. Olimme pakanneet mukaan juustoa, leipää ja viiniä muutaman päivän tarpeiksi, joten meidän olisi löydettävä ruokaa ja juomaa matkan varrelta olevista refugioista.

Mutta toivoa minulla oli sydämessäni niin paljon, että sillä olisi elänyt tuhat vuotta."

Cecilia Samartin, Señor Peregrino, suom. Tiina Sjelvgren

Matkareitti

Sen jälkeen kun matka-ajankohta oli suurin piirtein tiedossa, oli aika tutkia matkareittiä ja hankkia matkaliput. Pariisin kautta meno tuntui suoremmalta, selkeämmältä ja luotettavammalta reitiltä kuin Lontoon kautta kiertäminen.

Uudenvuodenpäivänä AirBalticin sivuilla sattui olemaan  ”poropeli”, josta saadulla koodilla sai lentolipusta 50 prosentin alennuksen, lippu Oulusta - vaihto Riikassa - Pariisiin maksoi 83,87 euroa.  Varasin Montparnassen aseman läheltä hotellihuoneen 69 eurolla selattuani ensin läpi lähes kaikki ko. alueen hotellit ja maksoin seuraavalle aamulle TGV-junalipun, 24,90 euroa, Bayonneen, matka-aika viisi tuntia. Bayonnesta pitää vielä mennä joko paikallisjunalla tai bussilla St Jean Pied de Portiin, hinta netin mukaan 8,10 euroa.

Koska olisin vasta toisen matkapäivän iltapäivällä perillä lähtöpaikassa, vaeltamaan voisi lähteä vasta seuraavana aamuna. Iltapäivällä olisi aikaa käydä pyhiinvaeltajien toimistolla rekisteröitymässä ja saamassa credencial, joka oikeuttaa majoitukseen vaeltajien refugioissa ja jonka leimoilla todistetaan matkan kulku perillä. Credencial leimataan jokaisessa majapaikassa. Ensimmäisen päivän etappi on 24,8 kilomeriä Ranskan puolelta Pyreneiden yli Espanjaan, ja se  on caminon raskain, sillä nousua on 170 metrin merenpinnasta  Col de Lepoederin 1450 metrin korkeuteen ja lopussa jyrkkää laskua 950 metriin. Siksi suositellaan, että matkaan lähdetään aamusta ja varataan aikaa kelistä riippuen 8-12 tuntia. Valittavana on kaksi reittiä: vain hyvän sään aikana suositeltu ns. Napoleonin reitti kulkee etelämpää vuoriston yli ja pohjoisempi kevyempi reitti seuraa maantietä N135.

Myöhemmin ostin vielä paluulennot Santiago de Compostelasta Barcelonaan,  64,50  euroa, ja jatko Riikan kautta Ouluun  154,57 euroa. Netistä löytyy tietoa, käännösohjelmat auttavat ja varaus- ja maksujärjestelmät palvelevat. Olen laittanut hinnat näkyviin sen vuoksi, että se voi auttaa muita matkaa suunnittelevia.

Toivottavasti ei tule junalakko (Ranskassa suunnitelmissa 19 lakkopäivää keväälle ja kesälle?) tai lentolakko (Espanjassa jotakin tähän viittaavaa?) tai tuhkapilvi (meteorologit seuraavat jälleen Islannin tulivuorten aktiivisuutta?). Jos tulee sairaus, tulisi nyt heti ja menisi nopeasti ohi (kaikki ovat kipeänä kiertävien tautien kourissa).

Kun käveltävänä 798 km ja matkapäiviä 31, tietää se keskimäärin 25.7 kilometrin päivämatkaa eli 6-8 tuntia. Isoimpia kaupunkeja ovat Pamplona (190 000) Estella (13 000) Logrono (145 000), Burgos, (170 000), Leon (130 000), Astorga (12 000), Sarria (13 000) ja Santiago de Compostela (100 000), suluissa asukasluku. Matka kulkee mm. Navarran, Castillan, Palencian, Leonin ja Galician alueiden kautta.  Mielenkiinnolla odotan tasaista Mesetaa , olisiko ”aava” helppoa käveltävää.

Kotipihalla 15.7.2010 klo 22:32

"On olemassa joku,  joka seuraa sinua, joka kulkee rinnallasi päiviesi vaikeuksissa ja vartioi sinua yksinäisinä öinä." Axel Fredenholm Näin olen kuullut

Jalkavaivoja

Kenkien sisään ajamiseen ja muokkaantumiseen jalalle sopivaksi täytyy varata aikaa. Maantietä vähän matkaa, sitten joko joen aavoille ja niittytien mutkia pitkin takaisin, tai Kesiölle ja Silmun kautta takaisin tulee matkaa 5-6 km. Silloin tällöin ja syksyn saapuessa säännöllisemmin. Sitten oikeaa jalkaa rupesi särkemään jalkapöydän alta. Käveleminen meni melkein vaikeaksi.  Ei voi olla totta. Kalliit ja hyvät kengätkö tämän tekivät?  Vai onko jalassani vika? Vaihdoin pohjallisia. Ei muutosta. Yritin askeltaa eri lailla. Ei tulosta.  Jos kengät eivät sovi, niin ei auta kuin vaihtaa. Kävelyä vuorotellen eri kengillä.  Ei hyvä. Sinnittelyä. Taukopäiviä. Ei tämmöisellä jalalla voi joka päivä kävellä pitkää matkaa. Apua.

Päätin vaihdattaa käyttämättömänä olleeseen Polarin sykemittariin patterin ja samalla käynnillä tuli puheeksi jalan vaiva. Avulias fysioterapeuttimyyjä asiaan perehdyttyään totesi, ettei vika ole jalassani ja kenkienkin pitäisi olla laadukkaat. Joskus istuvuus voi olla vähästä kiinni.  Huojentuneena tulin kotiin, kiskoin pohjallisen pois ja muokkasin sitä  kaulimella ja käsin. Kengät jalkaan ja matkaan. Vähitellen vaiva väistyi. Päivä päivältä kengät sopivat paremmin. Kyllä niistä hyvät matkakumppanit tulee, kunhan saavat kyytiä.

Märkää keliä ja vesisateita. Opettelen kävellessäni reittiä ulkoa St-Jean-Pied-de-Port – Ronchesvalles –Larrasoana – sitten Pamplona ja Puente la Reina ja  mikä se viidennen päivän etappi olikaan? Estella! Tähti. Sitä kohti.

Marraskuussa kävelyinto syystä ja toisesta lopahti. Into ei palannut joulukuussakaan. Pakkaskelejä. Vasta vuodenvaihde sai uudestaan liikkeelle. Naapurit käyvät juoksukoulua. Tulevat vastaan. Juoksevat ohi. Minä vain kävelen. Kävelen töihinkin silloin kun voin. Vuoden 2011 aikana, maaliskuun 9 päivänä on takana noin 370 kilometriä tasaista tallausta.



Jäniksenpolku kevättalvi 2010



"Olen Jumalan armosta kristitty ihminen, teoiltani suuri syntinen, kutsumukseltani koditon vaeltaja, kaikkein alhaisinta säätyä, paikasta toiseen kulkija. Omaisuutta minulla on korppupussi selässä ja pyhä raamattu povellani ja siinä kaikki.” Vaeltajan kertomukset luku 1 alku.

Varusteiden hankintaa

Hankin varusteita pikkuhiljaa, onneksi aikaa oli.

Vuosi sitten huhtikuun alussa katselin Helsingissä Yrjönkadun Retkiaitasta rinkkaa. Avulias myyjä tuli palvelemaan ja kerrottuani hänelle millaiselle matkalle kantovälinettä tarvitsen, hän tiesi heti mistä on kyse, tarjosi pienempää reppua ja perusteli järkevästi, miksei kannata ottaa liian isoa. Selkääni laitettu ja sopivaksi säädetty Haglöfs Matrix 40 l:n rinkka tuntui omalta ja lähti mukaan 155 eurolla. Kohtuullisen mukavat säädöt ja tyhjäpaino 1,44 kg. Jälkikäteen huomasin, että siinä ei ole sadesuojaa mukana.

Heinäkuussa etsin maakunnan omasta pääkaupungista Partioaitasta vaelluskenkiä: eri kovuusasteita, lestejä, vakuumia, varrellisia, turhan monen laisia valintaa sekoittamaan. Mitkä näistä on hyvät? Haluan kunnon kengät, mutta mitkä ne ovat? Taas myyjän avustuksella kokeileman ja päädyin Meindl - Island Lady PRO MFS vaelluskenkiin. Kenkien hinnaksi alennusmyynnissä jäi 231 euroa. Kalleimmat ikinä ostamani kengät. Jälkeenpäin arvioituna ehkä vähän liian jäykät ja kenkien sisäänajo olikin sitten pitempi juttu. Vielä mukaan tarttui kaksi paria Lorpenin vaellussukkia ja sateen pitävä 480 g Millet Aconcagua Jacket 143 euroa: 10 000 WP ja 8 000 MP. Kaupanpäälle kenkiin tuli vaha ja hoitoaine.

Makuupussiksi on syksyn aikana löytynyt isosta kaupasta 920 g Anar Kieppi 200 untuva/höyhen ja aamuhämärään otsalamppu Petzl Tikka XP2 sekä vapaa-ajan sandaaleiksi nettikaupasta Keen Venice Waterproofit. 



Päijänteellä Vääksyssä 2009



Muuna varustuksena on matka-apteekki, perushygieniatarvikkeet, pakolliset paperit ja vähän vaihtovaatetta. Ohjeena vaellukselle lähtevälle on, ettei kantamus saisi painaa yli 10 % omasta painosta eli käytännössä ei mitään ylimääräistä kannata ottaa mukaan.

Pärjääkö nykyajan ihminen millään? Vuosisatoja sitten valeltajan varusteina olivat sauva, viitta, hattu, laukku, kengät tai paljaat jalat sekä vaeltajan merkkinä kampasimpukka.

Apt 12:8 "Enkeli sanoi: Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi. Pietari teki niin ja enkeli sanoi: Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua."



Kävelemään tahtoisin

Televisiossa esitettiin talvella 2009-2010 sarjaa, jossa suomalaiset vaeltajat, tavalliset miehet ja naiset, kulkivat Espanjassa kohti Santiago de Compostelaa.  Varmaankin silloin kuulin ensimmäisen kerran tästä vaellusreitistä.  Jokainen kantoi tarvittavan mukanaan ja päivän päätteeksi oli majoittuminen pyhiinvaeltajien majataloon.  Aamulla matkaan, päivä vaellusta, majoittuminen, ruokailu, iltatoimet ja sama uudelleen seuraavana päivänä eri maisemissa. Kulkijoiden mietteitä elämästä, sitä mitä on saavutettu, mitä saavuttamatta, menneestä ja tulevasta.  Joku totesi, että vaellus alkaa, ja päättyy, mutta matka jatkuu vaikka on päässyt perille…

Useat eri  Santiago de Compostelaan vievät pyhiinvaellusreitit muodostuivat jo yli tuhat vuotta sitten.  Suomesta tähän reittiin liittyi Hämeen Härkätie.  Jeesuksen opetuslapsen, apostoli Jaakobin jäännösten uskotaan olevan haudattuna Santiago de Compostelaan ja kaupungista muodostui kolmanneksi tärkein pyhiinvaelluskohde Jerusalemin ja Rooman rinnalle. Uskonpuhdistuksen jälkeen ja Euroopan myllerryksissä reitti vajosi unohduksiin.  Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana vaellusreitit on löydetty uudelleen. Camino Frances-reitti (ns. ranskalainen reitti) alkaa Ranskan puolelta Sant Jean Pied de Portista ja kulkee Pyreneitten yli Pohjois-Espanjan kautta länsirannikolla sijaitsevaan kaupunkiin. Reitin pituus on noin 800 kilometriä. Keväällä 2010 päätin, että tuolle reitille tahtoisin kävelemään, askelten matkaan viimeistään vuoden kuluttua.

Aiheesta löytyy hyvää luettavaa:

• Simpukankuorelta kotiin, Linna, Susanna
• Pyhiinvaellus, Coelho, Paolo
• Linnunradan tiellä, Bruun, Heli von
• Elämäni vaellus, Marjakangas, Johannes
• Simpukan tähden, Selen, Kari
• Senör Peregrino, Smartin, Cecilia
• 33 päivää Santiago de Compostelaan, Mylläri, Anneli
• Santiagon vaeltajan päiväkirja, Issakainen, Martti
• Camino de Santiago, Brierly, John (kevyt karttakirja sis. mm kylät, etäisyydet ja korkeuskäyrät)
• nettisivuja mm. Confraternity of Saint James (vuosittain päivitetty opas sis. ajantasalla olevat tiedot majoituksista, matkat, palvelut, historiaa ja varustautumisohjeita) 

Repoveden kansallispuisto 2010 Mäntyharju

Joku voi lähteä matkaan ex-tempore. Paras olisi kuitenkin valmistautua ja varustautua; mukaan vähäiset, mutta hyvät varusteet, avoin mieli ja jonkin moinen kunto. Enpä tiennyt miten monta kertaa ajatukset näissä asioissa askaroivat kesän ja pitkän talven aikana...

Matt. 6:34 Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.