Post scriptum

 

16.5.2011 12:16 Seuraa nuolta Palas de Reihin

Caminosta  on kulunut nyt kolme kuukautta. Ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi ajatuksissani palannut vaellukseen: miettinyt maisemia, muistellut tapaamiani ihmisiä, kerrannut etappeja ja kulkenut mielessäni polkuja uudelleen.

Vaellus oli hieno ja positiivien kokemus, vaikka vaikeuksiakin ja hankalia hetkiä oli. Kaikkein tärkeintä oli päätös lähteä vaellukselle, matkanteko ja perille tulo. Olen tyytyväinen, että aloitin vaelluksen SJPDP:sta ja pääsin perille Santiagoon.  Matka kuului siihen hetkeen: se tuli tehtyä eikä mitään tuntunut jäävän kesken.  Olen osaltani liittynyt johonkin suurempaan, vaeltajien sukupolvien historialliseen ketjuun. Nyt kun aikaa on kulunut, on herännyt ajatus (unelma – toive - ja kohta jo tavoite) tehdä matkaa uudestaan - hitaammin, pysähdellen ja ehkä useammassa eri pätkässä. 

13.5.2011 11:54 kohti Triacastelaa

Syntymäpäivänäni 2011
St Juan de Ortegan kirkossa

Vaellus antoi mahdollisuuden irrottautua tavallisen arjen vastuista hetkeksi, mutta toisaalta se edellytti luopumista normaalin arjen etuisuuksista. Se, että kannan vain tärkeimmät matkatavarat mukana repussa, riisuu konkreettisesti ylimääräisestä materiaalista ja keventää huomaamatta myös henkistä taakkaa.  Kävelemisen rytmi ja päivän aikana toistuvat rutiinit määräsivät päivän kulun.  Oli hienoa kuunnella omaa kehoaan, pitkän kävelyn jälkeen tuntea oikeaa näläntunnetta ja huolehtia terveydestä, puhtaudesta ja levosta.  Miten arvokkaita asioita! Kapeita polkuja pitkin vaeltaessa korostui osana luontoa oleminen, siksi roskaaminen, liikenne ja tehdasalueiden ohittaminen alkoi välillä ahdistaa.  Koko ajan meneillään olevat kunnostustyöt peittävät herkästi aidon vaellusreitin. Isommissa paikoissa vaeltajien määrä kasvoi enkä voisi kuvitella käveleväni matkaa kuumuudessa kesäruuhkan aikana. Aurinko, tuuli, pöly, sade ja aika kuluttavat jalanjälkeni pois, ne peittyvät uusien jälkien alle.  

8.5.2011 11:08 Astorgaa kohti

Sanotaan, että jos mikään ei elämässä vaelluksen jälkeen muutu, ei se ole ollut pyhiinvaellus. Vaellus kosketti ja jätti merkin. Olen tietyllä, selittämättömällä tavalla  muuttunut, mutta millä tavalla, se voi selvitä vasta vuosien myötä. Jatkan vaellustani tässä elämän rajallisuudessa. Joka päivä on minulle uusi matka. Moni on ihmetellyt miten jaksoin kävellä lähes 800 kilometriä. Vaelluksella ei tarvitse tehdä muuta kuin keskittyä matkantekoon. Normaalilla kunnolla ja rauhallisella rytmillä selviää hyvin. Minun polvikipuni johtuivat tottumaattomille jaloille alun pitkistä nousuista ja jyrkistä laskuista. Tökköenglannilla pärjäsin kohtuullisen hyvin. Matkakassaksi suositellaan vähintään 1 €/kilometri, mutta menot riippuvat miten ruokailee ja majoittuu. Konkreettisena asiana minulla on parantunut ruokarytmi (jota tietysti kesäloma on nyt sotkenut), television katsomisen jääminen pois (lisätunteja päivään), positiivinen mieli ja parempi kunto.  Toivon, että pystyn säilyttämään vaelluksen tuomat hyvät tunteet ja asiat mahdollisimman pitkään.

1.5.2011 7:21
San Antonin luostari rauniot (1146-1791)

Uskallan. Luotan itseeni, voimiini ja kykyihini.  Mahdoton on mahdollista. Voimani kasvavat päivien myötä.  Koettelen omaa jaksamistani ja omia rajojani.  Osaan, pystyn ja opin.

Hyväksyn valintani. Niiden mukaan on edettävä ja elettävä.  Maantien reuna on erilainen kuin metsäpolku ja lyhyemmällä reitillä näkee eri asiat kuin pitemmällä. Jos menen harhaan, etsi opasteet, kysyn tai seuraan sitä joka tietää minne on menossa.

Pidän itsestäni huolta. Huolehdin perustarpeista: syön, juon, lepään ja huolehdin kunnostani.  

Tanska, Brasilia ja Japani
9.5.2011 8:31 Rabanaliin



Nautin matkastani. En pidä turhaa kiirettä. Lyhytkin taival vie eteenpäin. Kuuntelen, katselen, pysähtelen, kyselen. Talletan muistoja. Teen jotkin ainutkertaista. Tapaan ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Mietin mitä tarvitsen. Tulen vähemmällä toimeen. 

Yksilönä olen mukana vaeltajien yhteisössä. Autan vaelluskaveria, jos voin, ja pyydän apua, jos sitä tarvitsen. 

Anon siunausta ja pyhän kosketusta. Kuljen kunnoittaen ikivanhaa pyhiinvaellusreittiä.  

Santiago de Compostelan kaupunkiin 19.5.2011 6:50

Daavidin psalmi

Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.